Ennakkoluuloista. Niistä on aina hyvä aloittaa. Yksi syy New Yorkiin muuttoni taustalla oli se, että tarvitsin hiukan itsetutkiskelua ennakkoluuloistani. New York kun on niin monien eri kulttuurien sulatusuuni. Mulla on ollut ennakkoluuloja erityisesti ulkomaalaisia miehiä kohtaan, Tampereen yössä kun on tullut heidän kohdaltaan nähtyä yhden jos toisenlaistakin käytöstä. Mutta jokainen ansaitsee mahdollisuuden.
Olin tuossa ennen joulua suorittamassa Manhattanilla jouluostoksia ja ostosten päätteeksi menin yhteen pizzeriaan pitsalle ja kaljalle. Mä olen aika tottunut jo täällä siihen että mua tuijotetaan kuin vierasta sikaa tämän tukan ja tyylin kanssa, joten kun menin istumaan ja vaikka huomasin että mua tuijotettiin, yritin olla välittämättä niin kuin aina. Syy: Pikainen vilkaisu kertoi että kyseessä on latino. Ne tuijottaa aina.
Sivusilmällä siinä syödessäni kuitenkin huomasin että tähän tyyppiin ei tehonnutkaan mun välinpitämättömyys, kylmä mulkaisu vähän siihen suuntaan tai äänekäs huokailu (KYLLÄ, mä harrastan tätä aina välillä..). Se vaan jatkoi tuijottamista ja mä aloin toivoa ettei se vaan missään vaiheessa tule sanomaan mitään laimeeta tyyliin "sulla on kivanvärinen tukka" tai "hieno pacmanlaukku" mitä mä yleensä kuulen.
Puolessavälissä pizzaa (tietysti just siinä vaiheessa pizzaa suu täynnä :DD) mua koputetaan olkapäähän ja tuijottaja on päättänyt tulla jutulle: "Hey there. You have a really cool bag. Where did you get it?" Mä jäädyin kolmesta syystä: 1) Tyyppi pystyi sanomaan kaikista laimeimman replan mitä kuvitella saattaa, 2) Mulla oli suu täynnä ruokaa ja 3) mun ahdistelija oli aivan helvetin hyvän näköinen. Yritin siinä jotain sitten käsi suun edessä mupeltaa Suomesta naama punaisena. Parin tunnin päästä huomasin edelleen istuvani samassa pizzeriassa kylmä pizzanpala käsissäni, saman kaverin seurassa. Ja mulla oli ihan hemmetin hauskaa!
Minkä takia mä en sitten tästä tyypistä puhunut teille jouluna kun olin käymässä? Koska mä en missään vaiheessa edes uskaltanut kuvitella että se voisi olla musta tippaakaan kiinnostunut, vaikka se tulikin mulle juttelemaan.. Toisekseen mä tiedän että olen palaamassa täältä kotiin ihan pian. Ihan liian pian.
Meillä oli nyt molemmilla viimeinen viikko joululomaa ja kun tänne palasin ja oltiin taas yhteydessä, hurahtikin koko viikko yhdessä. Mä haluan kunnioittaa Gus(tavo)n yksityisyyttä sen verran, että en tänne blogiin ala hänen elämäntarinaansa vuodattamaan. Mutta sen haluan sanoa että mä olen ihan jalat vetelänä. Gus avaa mulle ovet ja auttaa istumaan. Kulkee mun kanssa käsikynkässä, mutta kunnioittaa mun halua pitää tietyt asiat kuten pussailun (paitsi pari kertaa, koska mun piti saada kuvatodisteita, että te uskotte kyseessä olevan todellinen ihminen, eikä ei-ihminen-kuiteski-istut-himassa-sipsipussin-kanssa -tyyppi) ja halailun suljettujen ovien takana. Kantaa mun kasseja. Vie mut musikaaliin. Kuuntelee iPodista kärsivällisesti samaa musiikkia. Siis ihan täydellinen herrasmies! Ja kerroinko että sillä on hymykuopat JA tooooosi pitkät silmäripset? Ja että mä tuijotan mieluummin sitä kuin vaikka telkkaria ihan vaan siksi että se on niin tosi ihana?
Vannomatta paras, mullapa onkin nyt latino-lover! :D
Katri
Ps. Mua ärsyttää että facebookissa on vain tollasia vammasia "parisuhteessa" päivitysmahdollisuuksia. Vaadin "Rakastunut" -nappulaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti