Voi voi.

Voi voi. Kyllä tätä Amerikan menoa jaksaa vaan ihmetellä päivästä toiseen. Täällä ollaan varauduttu päiviä etukäteen lumimyrskyyn, mutta sitten kun se iskee, menee sormi suuhun ja kukaan ei uskalla lähteä kodin turvasta. Koulut ja pari kauppaakin kiinni! Vähän niin kuin meillä VR. Miten se lumi voi tulla näin kovana "yllätyksenä" joka vuosi? Talvisin sataa lunta, eikös tämä nyt ole ihan järjellä pääteltävissä..

Perisuomalainen Kakekin tänään raahautui ylös puoli seitsemältä lämpimän peiton alta ja taisteli tiensä läpi tuulen ja tuiskun, mutta kuinkas kävi? No eihän siellä koululla ollut ketään (puuterihuiskuista puhumattakaan) muuta! Yhden opettajan löysin joka osasi mulle kertoa että koko koulu on suljettu, koska opettajat ei pääse paikalle.. Voi voi. Tieaurasta täällä ei valitettavasti olla kuultu. Kola auton etupuskurissa? Kyllähän sillä ihan hyvin saa lumen tieltään juu....

Kotiin kun pääsin olin täynnä pyhää vihaa koko maailmaa kohtaan. Tuolla koululla on niin kovat lukukausimaksut, että siihen hintaan mä odotan saavani aika pirun hyvää opetusta. Eikä opettajan poissaoloa korvata millään leffojenkatselulla, varsinkin kun kuulemani mukaan Marymount on ollut mun joululoman aikana kiinni jo useampaan otteeseen. Menen valittaan heti huomenna. Saan mäkin hiukan kitistä! ;)

Energiaa rupesin sitten kuluttamaan lapion varressa ja kaivoin meille kävelytien ja Ingridin auton esille. Mulla tuli siitä rehkimisestä oikein hyvä mieli kun ajattelin ettei mun sitten enää tarvi kivuta kuntosalille! Puolessavälissä kävin tankkaamassa kuuman kaakaon, aurinko paistoi ja elämä hymyili......... Ja sitten sellanen ruma, vanha kanttura tunki päänsä naapuritalon ikkunasta ja alkoi huoritella! Ja maahanmuuttajaksi kehtasi sanoa. Ja kuinka tyhmä ja epäkohtelias mä olen kun kasaan lumeni hänen pihatiensä eteen. Näin ei asia todellakaan ollut! Tässä vaiheessa mulla oli homma vielä puolitekijöissään, enkä vaan ollut ehtinyt kyseiselle lumikasalle tehdä mitään. En kai mä nyt helvetti ala toisten pihoihin lunta kasaamaan töikseni!? Sitten se eukko kehtas vahdata että jokainen tuuma lunta (ja toisti muuten asiansa kolmeen kertaan, koska en luultavasti meksikolaisena asiaa ekalla kerralla ymmärtänyt), mikä saattoi pyrytä hänen korkeutensa puolelle, olisi varmasti siivottu. Mä olen ihan varma että se söi keksejä siinä samalla! Saatana. Rupeis ite lumihommiin kerta paremmin osaa ja tietää.

Onneksi mulla oli ihana Ingrid taas auttamassa ja se lähetti naapurintädille Hatemailia! Ja teki mulle lihasoppaa palkkioksi. Asiat voi tulla kertomaan mulle jatkossakin päin naamaa, mutta sen voi tehdä kohteliaasti, jos ei halua löytää mun ja Skipperin kakkapökäleitä postilaatikostaan.

Aurinkoista päivänjatkoa!

Katri