sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Beer and Brooklyn

Eilisen ja tämänaamuisen jäljiltä vielä semmoiset tärinät päällä, että nitroille olisi tarvetta. Hakkaa jostain syystä sydän edelleen ylikierroksilla, johtuneeko sitten pilalle menneestä tukanvärjäyksestä, simpukoista valkosipulihauteella vai onko vaan pelkkä krapula?

Saatoin ehkä jo mainita että viikko sitten saatiin taloon uusi kämppäkaveri, jonka kanssa eilen lauantaina lähdettiin Brooklyniin turistikierrokselle. Mä olen Brooklyn Bridgen nähnyt yövalaistuksessa, joten tällä kertaa herätyskello soi kahdeksalta aamulla ja mentiin päivänvalossa. Sillan ylityshän kestää noin 20-30 ja siinä samalla näkee vähän maisemiakin, koska jalankulkukäytävä kulkee autotien yläpuolella.

Tänne on ikävästi iskenyt talvi ja eilen tulikin onneksi lähdettyä liikeelle laskettelutakissa, muuten olisin ollut aika ihmeissäni. Westchesterissä oli lähtiessä noin -20 pakkasta, mikä muistutti hiukan liikaa Suomen arktisia olosuhteita jäätävän viimansa ansiosta! Onneksi tuli myös pakattua mukaan tuo äidin Madeiralta ostama pipo...





Kehuin uudelle kämppikselleni, että olen tosi hyvä lukemaan karttaa... Ja nuolasin ennen kuin tipahti! Korjataan nyt sen verran, että olen tosi hyvä lukemaan Manhattanin karttaa, mutta Brooklyn oli kyllä ihan kuin eri kaupunki toisessa osavaltiossa. Saatettiin eksyä noin 6 kertaa. Onneksi nykkiläiset on edelleen ihan älyttömän auttavaisia! Meillä neonvaloilla ilmeisesti vilkku päällä "Turisti" -kyltti, koska apua ei tarvinnut missään vaiheessa erikseen kysyä.

Brooklyn Bridgen jälkeen oli tarkoitus käydä hiukan käppäilemässä Prospect Parkissa ja Brooklyn Botanic Gardenissa, mutta eksyilyn takia piti oikoa ja mentiin suoraan Prospect Park Zoohon.

Sieltä muuten löytyi mulle ennestään tuntematon, kilpikonnille sukua oleva eläin nimeltä Cake (kakkamus cakemus). Caken ruokavalioon kuuluu mm. pitsa ja kreikkalainen ruoka sekä olut. Mukavuudenhaluinen eläin tykkää rapsutuksista ja nukkumisesta sekä hermostuu miespuolisten läsnäolosta (uroscake pelkää naisia).

Oli siellä myös apinoita, joihin muodostin välittömästi tunnesiteen, me kun ollaan älyllisesti aika samalla tasolla.

Mä tunnen yhteenkuuluvuutta myös merileijonien kanssa. Merileijonat pystyy nimittäin syömään 10 kiloa ruokaa päivässä ja ne omistaa (talvisin) paksun rasvakerroksen!


Mä olin aikatauluttanut ja tehnyt meille "To Do" -listan lauantaille, mutta kaikkien niiden eksymisien jälkeen oltiin auttamatta suunnitelmista jäljessä. Lounaskin päästiin syömään vasta puoli neljän aikaan. Kokeilin lauantaina ensimmäistä kertaa Diner -ruokaa. Omeletti juustolla ja pekonilla, toasteilla, ranskalaisilla ja pannukakulla. Oli pikkasen hyvää! Maistui myös mun uudelle japanilaiselle ystävälle, joka on tosi hauska tyyppi! Tullaan juttuun hyvin, eikä Maki onneksi ole kovin tyypillinen japanilainen kaikkine anteeksipyyntelyineen..

Oli erittäin hyvä idea vähän syödä jotain ennen panimokierrosta, koska muuten olisi saattanut vaikka olla humalassa.... Eikun. Eli yksi nähtävyyksistä, jossa halusin poiketa, oli Brooklyn Brewery. Suosittelen tuonne menemään lauantaina tai perjantaina aloittelemaan ennen klubille häippäsyä, hyvää ja halpaa olutta. Sisäänpääsymaksua sinne ei ole ja lauantaisin panimokierrokset on ilmaisia. Ainoa mistä pitää maksaa, on poletit (6/20 dollaria, yksi olut = yksi poletti), minkä avulla saa ostettua olutta (maistiaiset toki ilmaisia).

Minä lähdin liikeelle suklaakaljalla. Alkoi parin hörpyn jälkeen hiukan tökkiä. 10% osuus alkoholia on minulle kaljassa hiukan liikaa.

Niin. Hiukan liikaa.

Pitihän siellä sitten maistella kaikki panimon sen hetkiset tuotteet läpi. Ja siellä oli kyllä aika villi tunnelma tuolla baarin puolella, ihan kuin olisi ollut minikokoisissa Oktoberfesteissä! Siellä oli hyvä mahdollisuus tutustua myös paikallisiin, ja niinhän me taas tehtiin. Loppuilta oli auki suunnitelmien osalta, joten kun sellainen poikaporukka meitä mukaansa pyysi juhlimaan, mehän lähdettiin. Pojat näytti meille kaikkia kivoja illanviettopaikkoja ja lopuksi vielä päädyttiin ChinaTowniin varastobileisiin.. Huhhuh.

Varastolla tanssittiin aamuun asti, koska jäätiin auttamatta viimeisestä Westchesterin junasta.. Vitsi että tuli taas mukavat nuoruusmuistot mieleen, kun tuli valvottua reilusti yli vuorokauden ja juhlittua. Hyvin mä vieläkin jaksoin aamuyhdeksään, vaikka se vaatikin kuuden aikaan kolme kuppia kahvia, etten olisi nukahtanut seisaalleen!

Tällaiset seikkailut, mitä Cityssä saa kokea, on ehdottomasti New Yorkin parasta antia. Vaikka jotkut asiat mua harmittaakin, on vaan niin hienoa olla täällä ja päästä tutustumaan kaikenlaisiin uusiin ihmisiin. Kenekään tapaamista en siis varmasti tule katumaan!

I love NY!

Katri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti