Kalpeanaama Harlemissa

Parisen viikkoa sitten tuli käytyä Harlemissa, mutta en huomannut videopostauksen lisäksi laittaa muuta. Mulla on tänään ollut kurkku hiukan kipeänä ja muutenkin tukkoinen olo, joten otan illan rauhallisesti ja päivitän blogia, etten vaan tule taas kipeäksi. Iskä sanoi että mun pitäisi ottaa kausi-influenssapiikki ja täältä niitä sais helposti ja ihme kyllä jopa halvalla, mutta kyllä mua silti epäilyttää! Semmosten piikkien otto.. Mä tiedän että mun olisi hyvä myös syödä vitamiineja, että pysyisin terveenä, mutta jotenkin ei ylimääräisten nappien nappailu huvita.

Mutta mennäänpä nyt sinne Harlemiin! Mähän olen tunnetusti harras katolilainen, joten pitihän sitä sunnuntaina kirkkoon päästä. Koska en ole turistina täällä, mulla on enemmän aikaa ja resursseja suunnitella mitä teen ja minne menen. Ja viksuna likkana en seuraa muiden turistien vanaa, vaan katson minne paikalliset menee. Sunnuntaiaamuna olikin helppo seurata vimpanpäälle pukeutuneiden mustien naisten ja miesten vanaa. Harlemissa on muuten varaa valita kirkoista, siellä on aikalailla joka kulmalla, mutta kannattaa pitää mielessä että joihinkin kirkkoihin pitää olla varaus/pitää pukeutua: "formal dress"/voi joutua maksamaan lipuista jopa 60 dollaria.

Suomen ja Harlemin kirkoilla on eroja yhtä paljon kuin yöllä ja päivällä. Tai ainakin tällä nimenomaisella kirkolla, missä me käytiin. Kyseessä oli episkopaalinen (anglikaaninen) kirkko katolisin menoin. Suitsukkeet saattoi olla vähän liikaa mulle, hyvä ettei taju lähtenyt. Laulutkaan ei oikein suomalaisen suuhun sovi, kun ne on niin iloisia! :D Ja ehtoollisviini piti juoda samasta kupista kaikkien kanssa. En ole käynyt vuosiin suomessa kirkossa, mutta eikös siellä kuitenkin saa ihan oman mukin? Parasta kirkonmenoissa oli kuitenkin niiden loppu. Koska lopuksi pappi pyysi kaikkia kättelemään naapureitaan ja kaikki tietysti hyökkäsi meidän kimppuun, kun oltiin uusia kasvoja. Mua jännitti ihan hirveästi, koska en tiennyt että mitä mun oletetaan sanovan/tekevän. Kuuntelin ensin mitä toiset sanoivat "jotainmutinaa peace jupinaa" ja yritin toistaa perässä ja näyttää asiantuntevalta. Lopulta aloin toivottelemaan rauhaa jokaiselle kättelijälle (ja teki mieli näytellä niitä aasialaisten käsimerkkejä). Mun mielestä tämäntyyppinen yhteisöllisyys lämmittää mieltä. Koska musta on aina hauska olla huomion keskipisteenä! ;)

USA:n kotona sain sitten kuulla että toivotus kuuluu seuraavanlaisesti: "May peace be with you."

Toinen syy miksi halusin Harlemissa käymään, oli Sylvia's -niminen Soulfood-ravintola. Ravintolan hinnat on varsin kohtuulliset, varsinkin kun tippi on sisällytetty hintaan, mutta paikka on täynnä turisteja. Tunnelma oli kuitenkin ainutlaatuinen gospelesitysten ansiosta, vaikka se ei välitykkään tuolta videolta ollenkaan. Mutta niinhän se menee, että teidän täytyy itse tulla kokeilemaan. Edelleen toivon, että te kaikki voisitte olla mun mukana seikkailemassa.. Se vasta melkoinen maailmanvalloitus oliskin jos puolet kylmäkoskesta ja muutama tamperelainen lähtisi yhdessä reissuun. Ei varmaan vankilalta vältyttäisi!

Vitsi että mulla kuola valuu kun vaan katselenkin tuota kuvaa.. Maistoin Harlemin omaa olutta ja söin Southern fried chickeniä valkosipulimuussin ja black eyes peasien kera. Maistuis varmaan sullekin??

Otsikosta hiukan, että Harlemissa ei juuri kalpeanaamoja näy. Mutta mulla ei silti ollut mitenkään turvaton olo. Kyllähän joka paikassa saa varovainen olla, mutta ei mulla käynyt mielessäkään että täällä joutuisi vaikka ryöstön uhriksi yhtään sen helpommin kuin Manhattanillakaan. Saattaa tietysti olla ilta/yöaikaan eri meininki, mutta onhan koko City kokenut muutoksen sitten 1990-luvun.

Harlemissa oli paljon katukauppiaita ja alennusmyynnit joka kaupassa, mutta onnistuinpa olemaan ostamatta mitään. Täällä on ollut jotenkin helppo pitää mielessä, että kaikki tavarat on jossain vaiheessa raahattava takaisin suomeen, eli ostamisen (etenkin sen turistikrääsän) kanssa on pystynyt ihan hyvä kontrolli. Toivon että en olisi niin kauhea materialisti siellä kotomaassa sitten, kerran vähemmälläkin pärjää ihan hyvin.

Tällä hetkellä on aika katkeransuloiset tunnelmat, kun tiedän että kotiinpaluu on ihan käsillä. Ehkä kuitenkin enemmän on hyvät fiilikset siitä paluusta ja olen jopa alkanut katsella ja suunnitella itselleni työpaikkaa. Tampereelta. Ehkä se Helsinki ei sittenkään ole mikään kovin hääppönen vaihtoehto. Oonhan mä täälläkin levittänyt Helsinkivihaa ympäriinsä. Ihan paska pääkaupunki! :D

Keveää keskiviikkoa!

Ps. Täällä on taas lumimyrskyjä melkein joka päivä. Polveen asti lunta. Eikä täällä kuulemma ole koskaan vielä ollut tällaista talvea. Ihan just mun tuuria hei, että se lumi seuraa mua suomesta saakka..

Pps. Poistin yhden kylmäkoskivihaajan naamakirjakavereistani, meni niin hermot siihen sen ääliön toitotukseen Toijalan erinomaisuudesta. "Tietkin paremmin aurattu." Ihme mikkihiiri (Teemulle terveiset) saa niin turpaansa kun santiksen kake tulee takasin...