Kalpeanaama Harlemissa

Parisen viikkoa sitten tuli käytyä Harlemissa, mutta en huomannut videopostauksen lisäksi laittaa muuta. Mulla on tänään ollut kurkku hiukan kipeänä ja muutenkin tukkoinen olo, joten otan illan rauhallisesti ja päivitän blogia, etten vaan tule taas kipeäksi. Iskä sanoi että mun pitäisi ottaa kausi-influenssapiikki ja täältä niitä sais helposti ja ihme kyllä jopa halvalla, mutta kyllä mua silti epäilyttää! Semmosten piikkien otto.. Mä tiedän että mun olisi hyvä myös syödä vitamiineja, että pysyisin terveenä, mutta jotenkin ei ylimääräisten nappien nappailu huvita.

Mutta mennäänpä nyt sinne Harlemiin! Mähän olen tunnetusti harras katolilainen, joten pitihän sitä sunnuntaina kirkkoon päästä. Koska en ole turistina täällä, mulla on enemmän aikaa ja resursseja suunnitella mitä teen ja minne menen. Ja viksuna likkana en seuraa muiden turistien vanaa, vaan katson minne paikalliset menee. Sunnuntaiaamuna olikin helppo seurata vimpanpäälle pukeutuneiden mustien naisten ja miesten vanaa. Harlemissa on muuten varaa valita kirkoista, siellä on aikalailla joka kulmalla, mutta kannattaa pitää mielessä että joihinkin kirkkoihin pitää olla varaus/pitää pukeutua: "formal dress"/voi joutua maksamaan lipuista jopa 60 dollaria.

Suomen ja Harlemin kirkoilla on eroja yhtä paljon kuin yöllä ja päivällä. Tai ainakin tällä nimenomaisella kirkolla, missä me käytiin. Kyseessä oli episkopaalinen (anglikaaninen) kirkko katolisin menoin. Suitsukkeet saattoi olla vähän liikaa mulle, hyvä ettei taju lähtenyt. Laulutkaan ei oikein suomalaisen suuhun sovi, kun ne on niin iloisia! :D Ja ehtoollisviini piti juoda samasta kupista kaikkien kanssa. En ole käynyt vuosiin suomessa kirkossa, mutta eikös siellä kuitenkin saa ihan oman mukin? Parasta kirkonmenoissa oli kuitenkin niiden loppu. Koska lopuksi pappi pyysi kaikkia kättelemään naapureitaan ja kaikki tietysti hyökkäsi meidän kimppuun, kun oltiin uusia kasvoja. Mua jännitti ihan hirveästi, koska en tiennyt että mitä mun oletetaan sanovan/tekevän. Kuuntelin ensin mitä toiset sanoivat "jotainmutinaa peace jupinaa" ja yritin toistaa perässä ja näyttää asiantuntevalta. Lopulta aloin toivottelemaan rauhaa jokaiselle kättelijälle (ja teki mieli näytellä niitä aasialaisten käsimerkkejä). Mun mielestä tämäntyyppinen yhteisöllisyys lämmittää mieltä. Koska musta on aina hauska olla huomion keskipisteenä! ;)

USA:n kotona sain sitten kuulla että toivotus kuuluu seuraavanlaisesti: "May peace be with you."

Toinen syy miksi halusin Harlemissa käymään, oli Sylvia's -niminen Soulfood-ravintola. Ravintolan hinnat on varsin kohtuulliset, varsinkin kun tippi on sisällytetty hintaan, mutta paikka on täynnä turisteja. Tunnelma oli kuitenkin ainutlaatuinen gospelesitysten ansiosta, vaikka se ei välitykkään tuolta videolta ollenkaan. Mutta niinhän se menee, että teidän täytyy itse tulla kokeilemaan. Edelleen toivon, että te kaikki voisitte olla mun mukana seikkailemassa.. Se vasta melkoinen maailmanvalloitus oliskin jos puolet kylmäkoskesta ja muutama tamperelainen lähtisi yhdessä reissuun. Ei varmaan vankilalta vältyttäisi!

Vitsi että mulla kuola valuu kun vaan katselenkin tuota kuvaa.. Maistoin Harlemin omaa olutta ja söin Southern fried chickeniä valkosipulimuussin ja black eyes peasien kera. Maistuis varmaan sullekin??

Otsikosta hiukan, että Harlemissa ei juuri kalpeanaamoja näy. Mutta mulla ei silti ollut mitenkään turvaton olo. Kyllähän joka paikassa saa varovainen olla, mutta ei mulla käynyt mielessäkään että täällä joutuisi vaikka ryöstön uhriksi yhtään sen helpommin kuin Manhattanillakaan. Saattaa tietysti olla ilta/yöaikaan eri meininki, mutta onhan koko City kokenut muutoksen sitten 1990-luvun.

Harlemissa oli paljon katukauppiaita ja alennusmyynnit joka kaupassa, mutta onnistuinpa olemaan ostamatta mitään. Täällä on ollut jotenkin helppo pitää mielessä, että kaikki tavarat on jossain vaiheessa raahattava takaisin suomeen, eli ostamisen (etenkin sen turistikrääsän) kanssa on pystynyt ihan hyvä kontrolli. Toivon että en olisi niin kauhea materialisti siellä kotomaassa sitten, kerran vähemmälläkin pärjää ihan hyvin.

Tällä hetkellä on aika katkeransuloiset tunnelmat, kun tiedän että kotiinpaluu on ihan käsillä. Ehkä kuitenkin enemmän on hyvät fiilikset siitä paluusta ja olen jopa alkanut katsella ja suunnitella itselleni työpaikkaa. Tampereelta. Ehkä se Helsinki ei sittenkään ole mikään kovin hääppönen vaihtoehto. Oonhan mä täälläkin levittänyt Helsinkivihaa ympäriinsä. Ihan paska pääkaupunki! :D

Keveää keskiviikkoa!

Ps. Täällä on taas lumimyrskyjä melkein joka päivä. Polveen asti lunta. Eikä täällä kuulemma ole koskaan vielä ollut tällaista talvea. Ihan just mun tuuria hei, että se lumi seuraa mua suomesta saakka..

Pps. Poistin yhden kylmäkoskivihaajan naamakirjakavereistani, meni niin hermot siihen sen ääliön toitotukseen Toijalan erinomaisuudesta. "Tietkin paremmin aurattu." Ihme mikkihiiri (Teemulle terveiset) saa niin turpaansa kun santiksen kake tulee takasin...

Beer and Brooklyn

Eilisen ja tämänaamuisen jäljiltä vielä semmoiset tärinät päällä, että nitroille olisi tarvetta. Hakkaa jostain syystä sydän edelleen ylikierroksilla, johtuneeko sitten pilalle menneestä tukanvärjäyksestä, simpukoista valkosipulihauteella vai onko vaan pelkkä krapula?

Saatoin ehkä jo mainita että viikko sitten saatiin taloon uusi kämppäkaveri, jonka kanssa eilen lauantaina lähdettiin Brooklyniin turistikierrokselle. Mä olen Brooklyn Bridgen nähnyt yövalaistuksessa, joten tällä kertaa herätyskello soi kahdeksalta aamulla ja mentiin päivänvalossa. Sillan ylityshän kestää noin 20-30 ja siinä samalla näkee vähän maisemiakin, koska jalankulkukäytävä kulkee autotien yläpuolella.

Tänne on ikävästi iskenyt talvi ja eilen tulikin onneksi lähdettyä liikeelle laskettelutakissa, muuten olisin ollut aika ihmeissäni. Westchesterissä oli lähtiessä noin -20 pakkasta, mikä muistutti hiukan liikaa Suomen arktisia olosuhteita jäätävän viimansa ansiosta! Onneksi tuli myös pakattua mukaan tuo äidin Madeiralta ostama pipo...

Kehuin uudelle kämppikselleni, että olen tosi hyvä lukemaan karttaa... Ja nuolasin ennen kuin tipahti! Korjataan nyt sen verran, että olen tosi hyvä lukemaan Manhattanin karttaa, mutta Brooklyn oli kyllä ihan kuin eri kaupunki toisessa osavaltiossa. Saatettiin eksyä noin 6 kertaa. Onneksi nykkiläiset on edelleen ihan älyttömän auttavaisia! Meillä neonvaloilla ilmeisesti vilkku päällä "Turisti" -kyltti, koska apua ei tarvinnut missään vaiheessa erikseen kysyä.

Brooklyn Bridgen jälkeen oli tarkoitus käydä hiukan käppäilemässä Prospect Parkissa ja Brooklyn Botanic Gardenissa, mutta eksyilyn takia piti oikoa ja mentiin suoraan Prospect Park Zoohon.

Sieltä muuten löytyi mulle ennestään tuntematon, kilpikonnille sukua oleva eläin nimeltä Cake (kakkamus cakemus). Caken ruokavalioon kuuluu mm. pitsa ja kreikkalainen ruoka sekä olut. Mukavuudenhaluinen eläin tykkää rapsutuksista ja nukkumisesta sekä hermostuu miespuolisten läsnäolosta (uroscake pelkää naisia).

Oli siellä myös apinoita, joihin muodostin välittömästi tunnesiteen, me kun ollaan älyllisesti aika samalla tasolla.

Mä tunnen yhteenkuuluvuutta myös merileijonien kanssa. Merileijonat pystyy nimittäin syömään 10 kiloa ruokaa päivässä ja ne omistaa (talvisin) paksun rasvakerroksen!

Mä olin aikatauluttanut ja tehnyt meille "To Do" -listan lauantaille, mutta kaikkien niiden eksymisien jälkeen oltiin auttamatta suunnitelmista jäljessä. Lounaskin päästiin syömään vasta puoli neljän aikaan. Kokeilin lauantaina ensimmäistä kertaa Diner -ruokaa. Omeletti juustolla ja pekonilla, toasteilla, ranskalaisilla ja pannukakulla. Oli pikkasen hyvää! Maistui myös mun uudelle japanilaiselle ystävälle, joka on tosi hauska tyyppi! Tullaan juttuun hyvin, eikä Maki onneksi ole kovin tyypillinen japanilainen kaikkine anteeksipyyntelyineen..

Oli erittäin hyvä idea vähän syödä jotain ennen panimokierrosta, koska muuten olisi saattanut vaikka olla humalassa.... Eikun. Eli yksi nähtävyyksistä, jossa halusin poiketa, oli Brooklyn Brewery. Suosittelen tuonne menemään lauantaina tai perjantaina aloittelemaan ennen klubille häippäsyä, hyvää ja halpaa olutta. Sisäänpääsymaksua sinne ei ole ja lauantaisin panimokierrokset on ilmaisia. Ainoa mistä pitää maksaa, on poletit (6/20 dollaria, yksi olut = yksi poletti), minkä avulla saa ostettua olutta (maistiaiset toki ilmaisia).

Minä lähdin liikeelle suklaakaljalla. Alkoi parin hörpyn jälkeen hiukan tökkiä. 10% osuus alkoholia on minulle kaljassa hiukan liikaa.

Niin. Hiukan liikaa.

Pitihän siellä sitten maistella kaikki panimon sen hetkiset tuotteet läpi. Ja siellä oli kyllä aika villi tunnelma tuolla baarin puolella, ihan kuin olisi ollut minikokoisissa Oktoberfesteissä! Siellä oli hyvä mahdollisuus tutustua myös paikallisiin, ja niinhän me taas tehtiin. Loppuilta oli auki suunnitelmien osalta, joten kun sellainen poikaporukka meitä mukaansa pyysi juhlimaan, mehän lähdettiin. Pojat näytti meille kaikkia kivoja illanviettopaikkoja ja lopuksi vielä päädyttiin ChinaTowniin varastobileisiin.. Huhhuh.

Varastolla tanssittiin aamuun asti, koska jäätiin auttamatta viimeisestä Westchesterin junasta.. Vitsi että tuli taas mukavat nuoruusmuistot mieleen, kun tuli valvottua reilusti yli vuorokauden ja juhlittua. Hyvin mä vieläkin jaksoin aamuyhdeksään, vaikka se vaatikin kuuden aikaan kolme kuppia kahvia, etten olisi nukahtanut seisaalleen!

Tällaiset seikkailut, mitä Cityssä saa kokea, on ehdottomasti New Yorkin parasta antia. Vaikka jotkut asiat mua harmittaakin, on vaan niin hienoa olla täällä ja päästä tutustumaan kaikenlaisiin uusiin ihmisiin. Kenekään tapaamista en siis varmasti tule katumaan!

I love NY!

Katri

Read between the lines!

Heipä hei taas!

Nyt mun on pakko päästä purkamaan hieman pahaa mieltäni, ettei mulla mene seikkailun loppu ihan pilalle, koska murehdin. Mä olen tämän ja viime viikon nukkunut tosi huonosti kerran ajatukset painaa..

Viime viikolla aloin ajatella nykyistä elämäntilannettani hiukan objektiivisemmin. Tiesin jo ennen New Yorkiin muuttoa, että vaikka viettäisin elämäni parasta aikaa, takaisin on joskus tultava. Sitten tapasin kivan miehen ja ajattelin, että ei helvetti. En mä täältä halua minnekään lähteä. Seuraavan kymmenen minuutin sisään muistin perheen.. Ystävät.. Tampereen.. Kaiken ihanan ja kamalankin, mikä mua suomessa odottaa. Sitten oli aika lopettaa Gustavon katselu vaaleanpunaisten linssien läpi. Ja mä tajusin, ettei mulla voi koskaan olla tämän ihmisen kanssa minkäänlaista tulevaisuutta. Minkälainen tyyppi yrittää muuttaa toista reilun kuukauden tuntemisen jälkeen?

Toimitaan niin kuin kunnon Kaken kuulukin ja vaihdetaan lennosta suuntaa; eiköhän semmoinen kaveri, joka aiheuttaa mulle näin pahan mielen näin lyhyessä ajassa, ansaitse lukea rivien välistä? ;)

Mä haluan nauttia täysillä tästä viimeisestä reilusta kuukaudesta, jonka New Yorkissa vietän ja haluan, että mulla on kaikki mahdollisuudet nauttia elämästä jatkossakin, siellä suomessa! Eli siis jos nyt epäilette/pelkäätte että mä jään tälle tielleni, niin se ei ole suunnitelmissa. Seikkailla haluan jatkossakin, mutta pidetään se Suomi pääasiallisena tukikohtana!

Rakastan teitä kaikkia. Nih!

Katri

Koska kasvan aikuiseksi?

Mä haluaisin opetella reagoimaan asioihin järjellä, en tunteilla. Näin muutaman viikon jälkeen alkaa tuntua että mä oon hypännyt sellaisen vuoristoradan kyytiin, mistä tulee vain huono olo!

Sitäpaitsi mulla on ihan kauhee koti-ikävä!

Ihan perseestä.

Katri

Terveiset Harlemista!

Tänään käytiin Harlemissa episkopaalijumalanpalveluksessa ja syömässä soul-ruokaa, aika sielukasta!

Katri

Stop!

Kuluneet pari viikkoa on ollut niin täynnä elämää, että täytyy aina välillä pysähtyä hengähtämään. Miksihän aina käy niin, että kaikki tapahtumat iskee samaan hetkeen ja meinaa musertaa alleen? Mä en ole koskaan ollut kovin hyvä käsittelemään näin monia tunteita, jotka puskee päälle samaan aikaan..

Koulussa ollaan käsitelty Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaa (Arizona-asiaa), kotisuomi ja siellä odottavat jutut pompsahtaa mieleen päivittäin, kaverit ja miehet mietityttää. Kaikenlaista. Joten tänään annoin itselleni luvan nollata tilanteen ja tehdä asioita, missä ei juuri tarvi noita harmaita aivosoluja käytellä. Ostoskeskukseen siis ja tyttökaveri kainaloon.

Tuli rentouduttua tyttöjen juttujen keskellä kunnolla pitkästä aikaa! Me lähdettiin Risan kanssa heti koulun jälkeen Palisadesiin ja shopattiin jalkamme kipeiksi. Käytiin siis kaikki ihanat hypistelyliikeet läpi, missä jokaisen miehen järki olisi lähtenyt parissa minuutissa (ja kyllä iskä, koskettiin jokaiseen mahdolliseen juttuun ihan vaan huvin vuoksi). Purettiin mieltä painavat asiat ja keskusteltiin mm. penislävistyksistä. :D Aivan loistava päivä takana. Eikä mua sekään harmittanut että täällä on käynnissä Semi-Annual Salet.

Voiskohan suomeen tulla myös mun mukana Victoria's Secret? Rakastan niitä Body Mistejä!

Niin ja eikö New York olekin ihan sairaan siisti paikka? ;)

Katri

United States of Awesomeness

Mulla alkaa tuo suomeen palaaminen lähestyä, joten ajattelin listata jotain ykkösjuttuja New Yorkista ja samalla tietysti myös itse maasta kokonaisuudessaan. Lisäksi tänään on ollut niin mukava päivä että sitä ei pidä pilata ajattelemalla negatiivisisa asioita, vai mitä?

• Amerikkalaiset ja englannin kielen käyttö. Niin paljon kuin mä tykkäänkin puhua Suomea, on ollut hienoa päästä käyttämään englantia ja samalla haastaa itsensä. Kaikista palkitsevinta on puhua paikallisten kanssa ja kuulla kehuja/puhuvansa Bronxin aksentilla (ainakin siihen asti kunnes jossain vaiheessa keskustelua joudut kysymään jonkun sanan merkitystä.. :D).
• Tuotteet joita saa aivan naurettavan halvalla, esim. 0.99 dollarin kynsilakka!
• Avainketjukortit. Jos mä jotain haluan suomeen täältä tarttuvan niin avainketjukortit! Sen sijaan että lompakko olisi pullollaan bonus ym. korteista, voitaisiin kaikki käyttää yli puolet pienempiä kortteja mitkä saa kiinni avainketjuun! Onko musta tulossa enemmän mukavuudenhaluinen "amerikkalainen" ja olen ainut joka ajattelee että näiden täytyy olla yksi maailman siisteimmistä keksinnöistä!? :D

• Delit. Deli on kioski mistä saa buffet- ja kotiruokaa sekä joitain peruselintarvikkeita. Hyvin halvalla. Täällä delejä on joka kulmalla ja paikalliset käy niissä usein lounaalla. Mä tykkään siitä tunnelmasta. Ja bageleista tuorejuuston kanssa. Ja perunamuussista. Ja ihanista höyryävistä keitoista jotka lämmittää mukavasti jos on koko päivän riehunut Manhattanilla.

• Enkelipojista.
• Ennakkoluulottomuudesta.
• Siitä että et ikinä tiedä mitä seuraavan kulman takana odottaa (voi tietysti olla myös negatiivinen puoli, ei siinä.. Venäläinen perseensuristin.).

• Kauniit maisemat. New York ei ole Kanadan Toronton tavoin mikään betoni- ja lasihelvetti, vaan oikeasti yksi maailman kauneimmista kaupungeista.
• Nähtävyydet. Ihan vaan siksi että niitä riittää. Mä otan Annan ja Sakun (+anopin) tänne saapumisen aika kovalla paineella, koska niiden täytyy viikossa rakastua tähän kaupunkiin mun tavoin!

• Rento elämäntyyli. Poistukaa Manhattanilta ja uskokaa mua kun sanon. Päivällä kiireinen Wall Street kaveri on iltamenoissa erittäin lupsakkaa seuraa. Ei puhettakaan kiireestä!
• Stand Up. Tikku pois pyllystä ja komediaklubille! Stand Up -iltoihin saa lippuja 5-20 dollarin hintaan esimerkiksi Times Squarelta tai yläkaupungilta. Joko niille jutuille oikeasti nauraa, tai Slutty Shirley Temple laittaa sut nauramaan. Molempi parempi.

• Viimeinen kunnianosoitus tänään menee New Yorkin metrosysteemille. Olkoonkin siellä kaiken maailman hulluja (esim. tossa viime viikolla joku heitti omaa kakkaansa toisen päälle ja koko metro piti sulkea..) mutta siellä on ihan oma tunnelmansa. Ja tiesitte kai että sillä pääsee aika kätevästi paikasta toiseen?

Mä alan olla aika tyytyväinen täällä saavuttamiini asioihin joista riittää luultavasti iloa lopuksi elämää. Olen leikkinyt turistia ja nähnyt paikallista elämänmenoa seitsemän kuukauden ajan. Mä olen kiitollinen että uskalsin lähteä ja toivon että joku päivä joku inspiroituisi mun seikkailuista niin paljon että kokeilisi ulkomailla asumista itsekin!

Peace, love and walmartpeople.com :D

Katri

Voi voi.

Voi voi. Kyllä tätä Amerikan menoa jaksaa vaan ihmetellä päivästä toiseen. Täällä ollaan varauduttu päiviä etukäteen lumimyrskyyn, mutta sitten kun se iskee, menee sormi suuhun ja kukaan ei uskalla lähteä kodin turvasta. Koulut ja pari kauppaakin kiinni! Vähän niin kuin meillä VR. Miten se lumi voi tulla näin kovana "yllätyksenä" joka vuosi? Talvisin sataa lunta, eikös tämä nyt ole ihan järjellä pääteltävissä..

Perisuomalainen Kakekin tänään raahautui ylös puoli seitsemältä lämpimän peiton alta ja taisteli tiensä läpi tuulen ja tuiskun, mutta kuinkas kävi? No eihän siellä koululla ollut ketään (puuterihuiskuista puhumattakaan) muuta! Yhden opettajan löysin joka osasi mulle kertoa että koko koulu on suljettu, koska opettajat ei pääse paikalle.. Voi voi. Tieaurasta täällä ei valitettavasti olla kuultu. Kola auton etupuskurissa? Kyllähän sillä ihan hyvin saa lumen tieltään juu....

Kotiin kun pääsin olin täynnä pyhää vihaa koko maailmaa kohtaan. Tuolla koululla on niin kovat lukukausimaksut, että siihen hintaan mä odotan saavani aika pirun hyvää opetusta. Eikä opettajan poissaoloa korvata millään leffojenkatselulla, varsinkin kun kuulemani mukaan Marymount on ollut mun joululoman aikana kiinni jo useampaan otteeseen. Menen valittaan heti huomenna. Saan mäkin hiukan kitistä! ;)

Energiaa rupesin sitten kuluttamaan lapion varressa ja kaivoin meille kävelytien ja Ingridin auton esille. Mulla tuli siitä rehkimisestä oikein hyvä mieli kun ajattelin ettei mun sitten enää tarvi kivuta kuntosalille! Puolessavälissä kävin tankkaamassa kuuman kaakaon, aurinko paistoi ja elämä hymyili......... Ja sitten sellanen ruma, vanha kanttura tunki päänsä naapuritalon ikkunasta ja alkoi huoritella! Ja maahanmuuttajaksi kehtasi sanoa. Ja kuinka tyhmä ja epäkohtelias mä olen kun kasaan lumeni hänen pihatiensä eteen. Näin ei asia todellakaan ollut! Tässä vaiheessa mulla oli homma vielä puolitekijöissään, enkä vaan ollut ehtinyt kyseiselle lumikasalle tehdä mitään. En kai mä nyt helvetti ala toisten pihoihin lunta kasaamaan töikseni!? Sitten se eukko kehtas vahdata että jokainen tuuma lunta (ja toisti muuten asiansa kolmeen kertaan, koska en luultavasti meksikolaisena asiaa ekalla kerralla ymmärtänyt), mikä saattoi pyrytä hänen korkeutensa puolelle, olisi varmasti siivottu. Mä olen ihan varma että se söi keksejä siinä samalla! Saatana. Rupeis ite lumihommiin kerta paremmin osaa ja tietää.

Onneksi mulla oli ihana Ingrid taas auttamassa ja se lähetti naapurintädille Hatemailia! Ja teki mulle lihasoppaa palkkioksi. Asiat voi tulla kertomaan mulle jatkossakin päin naamaa, mutta sen voi tehdä kohteliaasti, jos ei halua löytää mun ja Skipperin kakkapökäleitä postilaatikostaan.

Aurinkoista päivänjatkoa!

Katri

When a girl meets a guy

Mistähän mä aloittaisin?

Ennakkoluuloista. Niistä on aina hyvä aloittaa. Yksi syy New Yorkiin muuttoni taustalla oli se, että tarvitsin hiukan itsetutkiskelua ennakkoluuloistani. New York kun on niin monien eri kulttuurien sulatusuuni. Mulla on ollut ennakkoluuloja erityisesti ulkomaalaisia miehiä kohtaan, Tampereen yössä kun on tullut heidän kohdaltaan nähtyä yhden jos toisenlaistakin käytöstä. Mutta jokainen ansaitsee mahdollisuuden.

Olin tuossa ennen joulua suorittamassa Manhattanilla jouluostoksia ja ostosten päätteeksi menin yhteen pizzeriaan pitsalle ja kaljalle. Mä olen aika tottunut jo täällä siihen että mua tuijotetaan kuin vierasta sikaa tämän tukan ja tyylin kanssa, joten kun menin istumaan ja vaikka huomasin että mua tuijotettiin, yritin olla välittämättä niin kuin aina. Syy: Pikainen vilkaisu kertoi että kyseessä on latino. Ne tuijottaa aina.

Sivusilmällä siinä syödessäni kuitenkin huomasin että tähän tyyppiin ei tehonnutkaan mun välinpitämättömyys, kylmä mulkaisu vähän siihen suuntaan tai äänekäs huokailu (KYLLÄ, mä harrastan tätä aina välillä..). Se vaan jatkoi tuijottamista ja mä aloin toivoa ettei se vaan missään vaiheessa tule sanomaan mitään laimeeta tyyliin "sulla on kivanvärinen tukka" tai "hieno pacmanlaukku" mitä mä yleensä kuulen.

Puolessavälissä pizzaa (tietysti just siinä vaiheessa pizzaa suu täynnä :DD) mua koputetaan olkapäähän ja tuijottaja on päättänyt tulla jutulle: "Hey there. You have a really cool bag. Where did you get it?" Mä jäädyin kolmesta syystä: 1) Tyyppi pystyi sanomaan kaikista laimeimman replan mitä kuvitella saattaa, 2) Mulla oli suu täynnä ruokaa ja 3) mun ahdistelija oli aivan helvetin hyvän näköinen. Yritin siinä jotain sitten käsi suun edessä mupeltaa Suomesta naama punaisena. Parin tunnin päästä huomasin edelleen istuvani samassa pizzeriassa kylmä pizzanpala käsissäni, saman kaverin seurassa. Ja mulla oli ihan hemmetin hauskaa!

Minkä takia mä en sitten tästä tyypistä puhunut teille jouluna kun olin käymässä? Koska mä en missään vaiheessa edes uskaltanut kuvitella että se voisi olla musta tippaakaan kiinnostunut, vaikka se tulikin mulle juttelemaan.. Toisekseen mä tiedän että olen palaamassa täältä kotiin ihan pian. Ihan liian pian.

Meillä oli nyt molemmilla viimeinen viikko joululomaa ja kun tänne palasin ja oltiin taas yhteydessä, hurahtikin koko viikko yhdessä. Mä haluan kunnioittaa Gus(tavo)n yksityisyyttä sen verran, että en tänne blogiin ala hänen elämäntarinaansa vuodattamaan. Mutta sen haluan sanoa että mä olen ihan jalat vetelänä. Gus avaa mulle ovet ja auttaa istumaan. Kulkee mun kanssa käsikynkässä, mutta kunnioittaa mun halua pitää tietyt asiat kuten pussailun (paitsi pari kertaa, koska mun piti saada kuvatodisteita, että te uskotte kyseessä olevan todellinen ihminen, eikä ei-ihminen-kuiteski-istut-himassa-sipsipussin-kanssa -tyyppi) ja halailun suljettujen ovien takana. Kantaa mun kasseja. Vie mut musikaaliin. Kuuntelee iPodista kärsivällisesti samaa musiikkia. Siis ihan täydellinen herrasmies! Ja kerroinko että sillä on hymykuopat JA tooooosi pitkät silmäripset? Ja että mä tuijotan mieluummin sitä kuin vaikka telkkaria ihan vaan siksi että se on niin tosi ihana?

Vannomatta paras, mullapa onkin nyt latino-lover! :D

Katri

Ps. Mua ärsyttää että facebookissa on vain tollasia vammasia "parisuhteessa" päivitysmahdollisuuksia. Vaadin "Rakastunut" -nappulaa!

Uusi vuosi New Yorkissa

Mä tiedän että te kihisette uteliaisuudesta, mutta pitäähän mun toki kertoa kaikki mitä tässä viimeisen puolentoista viikon aikana on tapahtunut, vai mitä? ;) Ajattelin ensin vuodattaa pitkän tarinan uudestavuodesta, mutta päädyinkin lataamaan videon YouTubeen ja täten sitten myös teille näkyville.

Vuoden oli tarkoitus vaihtua Times Squarella, mutta kahdeksan tunnin odotus ulkona viiden miljoonan muun ihmisen kanssa ei sitten lopulta oikeastaan kiinnostanut. Joten loppujen lopuksi päädyttiin trancepainotteisiin ulkoilmabileisiin Central Parkiin ja täytyy tämä sanoa: Mua ei harmita tippaakaan, koska hauskaa riitti! Hyvää musiikkia, hyviä ystäviä, mainio meininki... Päätin että tulen uudestaan viettämään uuden vuoden Times Squarella kun olen kasvanut aikuiseksi ja mulla on siihen riittävästi kärsivällisyyttä. :D

Parasta New Yorkissa

Mulla on ihan älyttömästi kerrottavaa ja kuvia ja kaikkea, mutta nyt ei vaan pysty tekemään mitään järkevää, koska:

Koska mulla on kiire pussailla yhtä kivaa tyyppiä. Sori.

Mä oikeesti lupaan päivittää viikon ennen koulun alkua!

Katri

Hyvää alkanutta vuotta 2011!

Tämä varsin eroottinen ja kaunis ihminen palaa ruotuun (eli kirjoittamaan) parin päivän päästä, jetlag ja krapula vaivaa. Vanhuus ei tule yksin.