No heippa! Kake se täältä Torontosta vilkuttaa sinne suomeen (toi harmaa mötti tossa kadussa, jos nyt joku ei tajunnut. Ja ei, mun perse ei ole vielä aivan noin leveä, tää kamera lisää vähintään viisi kiloa ja mulla on laukku.).
Kake laittaa Torontolle peukut alaspäin. En tykännyt Torontosta. Ihme lasi- ja betonikaupunki. Ainoa kiva rakennus, mikä siellä oli, oli tuo VANHA kaupungintalo. Senkin ne oli mennyt uusimaan ja pykännyt viereen tollasen rumiluksen. Mä tykkään sellaisista kaupungeista, mitkä on moderneja muilla tavoin kuin rakennuksien osalta. Niin kuin esim. Tampere. Tai vaikka New York. ;) Toronto saa peukut pystyyn ChinaTownista ja ihan uskomattoman hyvistä kevätkääryleistä, jotka oli muuten yhteensä naurettavat 3 dollaria (Kanadan dollareita, hölmöt!).Torontossa kävi myös sellainen juttu, että Kaken eteen laitettiin hummeri. Elävältä keitetty pikku ressu. Brutaalin kuoleman jälkeen mun olisi vielä pitänyt hajoittaa sen kuori, että olisin päässyt käsiksi sen lihaan. Mä en ole mikään hippisaatana, mutta elävältä keittäminen on mulle pikkasen liikaa. Ja kokonaisten eläinten syöminen (mä syön ilolla eläimen palasia). Tässä syy miksi en koske mm. katkarapuihin. Niillä kun on ne silmät siinä vielä, ne syö ruumiita ja näyttävät pikku peniksiltä. Ei Kake halua sellasta syödä!
Torontossa tuli dislikeä myös uudesta paatista. Mä jo kertaalleen koettelin onneani siellä Niagaran putouksilla, niin tämän kyytiin nouseminen oli vähintäänkin epäillyttävää. Opas myös kertoi, että viivyttäisiin Ontario -järvellä vähintään tunti. Pahoinvointilääkettä ei ollut ja vaihtoehtona oli jäädä rannalle katsomaan kun rullaluistelevat papat vilauttelee. Muistatteko sellaiset miesten kasarishortsit? Sellaiset tosi löysät? Missä ei välttämättä tarvitse käyttää kalsareita alla? Tuliko riittävästi informaatiota?
Uskaltauduin minä tämäkin paatin kyytiin sitten. Eikä tullut muuten huono olo, kun eihän tollasella pikkujärvellä kovasti myrskyä. :D Tuli muuten tosi kova ikävä Suomeen viimeistään tässä vaiheessa, ihan kuin olisi ollut Saimaan sisävesiristeilyllä.
Ei noissa torneissa missään vaiheessa tehnyt pahaa tai huipannut, mutta siinä vaiheessa kun löytyi tämä lasilattia sieltä about 550 metrin korkeudesta, alkoi kyllä jännittää. Mä nimittäin halusin ottaa valokuvia sen päällä, mutta mua pelotti ihan hirveesti. Joten ensin istutin takapuoleni sen lasin reunalle ja siitä sitten hinasin itseni pikkuhiljaa sen lasiruudukon keskelle (saatoin myös korottaa ääneni [eli huusin vitusti] sellasille pikkupojille jotka HYPPI sen lasin päällä). Kuvat nappasin lattiaan katsomatta, istuin takaisin lattialle ja hinauduin pois. Saattoi näyttää erikoiselta.
Torontossa tuli dislikeä myös uudesta paatista. Mä jo kertaalleen koettelin onneani siellä Niagaran putouksilla, niin tämän kyytiin nouseminen oli vähintäänkin epäillyttävää. Opas myös kertoi, että viivyttäisiin Ontario -järvellä vähintään tunti. Pahoinvointilääkettä ei ollut ja vaihtoehtona oli jäädä rannalle katsomaan kun rullaluistelevat papat vilauttelee. Muistatteko sellaiset miesten kasarishortsit? Sellaiset tosi löysät? Missä ei välttämättä tarvitse käyttää kalsareita alla? Tuliko riittävästi informaatiota?
Uskaltauduin minä tämäkin paatin kyytiin sitten. Eikä tullut muuten huono olo, kun eihän tollasella pikkujärvellä kovasti myrskyä. :D Tuli muuten tosi kova ikävä Suomeen viimeistään tässä vaiheessa, ihan kuin olisi ollut Saimaan sisävesiristeilyllä.
Siellä Torontossa oli muuten taas yksi Näsinneula. Mentiin sen risteilyn jälkeen CN-toweriin, jonka luulin olevan maailman korkein rakennus. Mutta siellä jossain arabiassa on nyt kuulemma vieläkin korkeampi. Iskä kerto. Olisi muuten ollut aika huono reissu jos olisin myös järvi- ja jokisairas sekä korkeanpaikankammoinen! :D
Ei noissa torneissa missään vaiheessa tehnyt pahaa tai huipannut, mutta siinä vaiheessa kun löytyi tämä lasilattia sieltä about 550 metrin korkeudesta, alkoi kyllä jännittää. Mä nimittäin halusin ottaa valokuvia sen päällä, mutta mua pelotti ihan hirveesti. Joten ensin istutin takapuoleni sen lasin reunalle ja siitä sitten hinasin itseni pikkuhiljaa sen lasiruudukon keskelle (saatoin myös korottaa ääneni [eli huusin vitusti] sellasille pikkupojille jotka HYPPI sen lasin päällä). Kuvat nappasin lattiaan katsomatta, istuin takaisin lattialle ja hinauduin pois. Saattoi näyttää erikoiselta.
Sellaista seikkailua Torontossa. Ja antakaa armoa. Mä olen väsynyt ja kuumeessa, joten jutut saattaa olla levottomampia kuin tavallisesti.
Katri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti