Kaken seikkailut Kanadassa jatkuu. Meidän turistimatkaan kuului myös illanviettoa Niagara Parkissa ja löytyi se itse putouskin sitten viimein. Ovat valaisseet mielestäni todella upealla tavalla tuon hevosenkenkäputouksen! Siinä vaihtu värit moneen kertaan.. Yksinkertaisesti kaunista! Ja hassua, miten noiden putousten kokoa ei voi käsittää pimeässä laisinkaan, kun ei näe kuinka leveä se joki on.
Mä olin mielessäni varautunut huonolaatuisiin hotelleihin tämän reissun ajan, koska ajattelin ettei siihen 200 dollariin, joka sisälsi paljon muutakin, voi millään odottaa nukkuvansa kovinkaan kummoisessa murjussa. Onneksi olin väärässä ja hotellit oli joka yö oikein mukavat. Ei mitään luksusta, mutta jotain odottamatonta kuitenkin. Eipäsku. Yhtenä yönä oli hotelli tien vieressä ja jossain lähellä luultavasti lentokenttä kun siitä päältä selkeästi lensi pari konetta. Toisaalta, aina kun hotellille pääsi, tuli kaaduttua heti sänkyyn, niin väsynyt päivän riennoista oli. En valita edelleenkään. Paitsi ne muut matkustajat. Mussa on varmasti joku magneetti joka vetää hulluja puoleensa! Mun edessä nimittäin istui hullu kiinalaisnainen. Se oli aina myöhässä aikatauluista ja tuli bussiin takaisin yleensä 3-5 uuden muovikassin kanssa. Yhdessä muovikassissa oli aina päivän lehdet. Mutta tämä tätipä ei niitä lehtiä lukenut, vaan ennen kuin se pystyi siinä bussissa istumaan, sen piti peitellä niillä lehdillä penkkinsä. Se myös puhui ja nauroi koko ajan itsekseen. Se sai kuulkaa meikäläisen tuntemaan olonsa normaaliksi! :DPerjantai oli mulle koko reissun kohokohta, koska sillon mentiin heti aamun valjetessa takaisin putouksille. Päivän aikatauluun kuului "Maid of the Mist" -veneretki tuonne putousten viereen, jonka jälkeen päästäisiin syömään lounasta Skylon Toweriin (eli Näsinneulaan).
Mä olen monesti mielessäni kuvitellut miltä maailmanloppu näyttää. Tai jos maailma olis pannukakku ja sen reunalta olisi mahdollista pudota.
Kyllä mun täytyy myöntää, että mä olin ehkä ihan vaan hippasen pettynyt, kun mä näin ne putouksen, KOSKA NE EI OLLEET NIIN ISOT KUN MÄ KUVITTELIN. Vähän niin kuin Manhattan. En mä osannut pitää sitä isona kaupunkina ennen kuin menin Empire State Buildingiin ja näin kaupungin ylhäältä käsin. Kun tuo paatti (kyllä, tämä maakrapu uhmasi pahoinvoinnin lakeja menemällä paattiin) oli siinä putousten alapuolella, mietin että eihän tää nyt niin iso ollutkaan. Jotenkin odotin sen jymyn olevan voimakkaampi.. Mutta sitä elokuvaa kun muistelin, mikä edellisenä iltana nähtiin, se sai minut vakuuttuneeksi siitä ettei tuosta putouksesta voi kuitenkaan selvitä hengissä pelkissä pelastusliiveissä. Se vesimassa nimittäin painaa kyllä isommankin kaverin pinnan alle, oli liivit tai ei.
Mä odotin koko paattimatkan ajan koska mä alan oksentaa (liian kirkkaasti mielessä Madeiran delffiinisafari). En ihme kyllä tullut merisairaaksi, taisin olla liian innoissani siihen! :D
Kuten mä jo aiemmin mainitsin, en ihan odottanut putousten maiseman olevan sitä mitä se oli. Nimittäin kaupunkialuetta. Että ne putoukset sijaitsee kahden kaupungin keskellä. Jotenkin tosi sääli, että luonnonkauniista paikasta on tehty ihan täysi turistirysä kasinoineen ja satoine hotelleineen. Toivottavasti tuo kaupunki ei laajene vuosien saatossa liikaa. Tosin luotan tuon joen voimaan, kyllä se tuosta vielä laajenee ja pyyhkäisee Hiltonin mennessään..
Mä olen monesti mielessäni kuvitellut miltä maailmanloppu näyttää. Tai jos maailma olis pannukakku ja sen reunalta olisi mahdollista pudota.
Kyllä mun täytyy myöntää, että mä olin ehkä ihan vaan hippasen pettynyt, kun mä näin ne putouksen, KOSKA NE EI OLLEET NIIN ISOT KUN MÄ KUVITTELIN. Vähän niin kuin Manhattan. En mä osannut pitää sitä isona kaupunkina ennen kuin menin Empire State Buildingiin ja näin kaupungin ylhäältä käsin. Kun tuo paatti (kyllä, tämä maakrapu uhmasi pahoinvoinnin lakeja menemällä paattiin) oli siinä putousten alapuolella, mietin että eihän tää nyt niin iso ollutkaan. Jotenkin odotin sen jymyn olevan voimakkaampi.. Mutta sitä elokuvaa kun muistelin, mikä edellisenä iltana nähtiin, se sai minut vakuuttuneeksi siitä ettei tuosta putouksesta voi kuitenkaan selvitä hengissä pelkissä pelastusliiveissä. Se vesimassa nimittäin painaa kyllä isommankin kaverin pinnan alle, oli liivit tai ei.
Mutta sadeviitalle tuli kyllä käyttöä, vaikka päivä olikin kirkas. Mentiin kuitenkin ihan sinne putousten välittömään läheisyyteen.
Mä odotin koko paattimatkan ajan koska mä alan oksentaa (liian kirkkaasti mielessä Madeiran delffiinisafari). En ihme kyllä tullut merisairaaksi, taisin olla liian innoissani siihen! :DKyllä mä lopulta kuitenkin tulin siihen tulokseen, että on ne putoukset ihan sopivan isot. Kun mentiin lounastamaan sinne Skylon Toweriin, meitä odotti tällainen näky. Voitte kuvitella että oikein silmiä kirveli kun oli niin rumat maisemat.
Sitten päästään taas Katrin faktavarttiin. Tuossa alla olevassa kuvassa näkyy "American Falls" eli yksi niistä kolmesta putouksesta, jotka muodostavat Niagaran putoukset. Kaksi muuta ovat Hevosenkenkäputoukset (Horseshoe Falls) ja Morsiushuntuputoukset (Bridal Veil Falls). Tuo hevosenkenkäputous on sitten se isoin juttu niinku. Amerikan ja Kanadan raja menee tuossa joessa, mutta itse putoukset kuuluvat virallisesti Kanadalle. Tuo silta tuossa kuvassa menee Amerikan puolelle ja Skylon Tower on siis Kanadan puolella. Ja sieltä Skylonista viimein näki myös tuon Niagarajoen koon. Ee helevetti on se levvee!
Kuten mä jo aiemmin mainitsin, en ihan odottanut putousten maiseman olevan sitä mitä se oli. Nimittäin kaupunkialuetta. Että ne putoukset sijaitsee kahden kaupungin keskellä. Jotenkin tosi sääli, että luonnonkauniista paikasta on tehty ihan täysi turistirysä kasinoineen ja satoine hotelleineen. Toivottavasti tuo kaupunki ei laajene vuosien saatossa liikaa. Tosin luotan tuon joen voimaan, kyllä se tuosta vielä laajenee ja pyyhkäisee Hiltonin mennessään..
Kehuivat muuten tuolla tornin ravintolassa niiden lohta. Mutta ei se ollut hei kovin hääppöstä!
Katri
Ps. Kohta ollaan Kaken kanssa Torontossa! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti