Kaken kanssa Kanadassa, osa 5

Yritän tässä tiistain kunniaksi saada vielä näpyteltyä viimeisen osan Kanadan seikkailuja, sitten voidaan palata takaisin amerikan pariin. Aikamoista takkuamista on ollut viime päivät. Vaikka olinkin lomalla vaan kaksi viikkoa, tuntuu siltä ettei tuohon työntekoon ole helppo tarttua. Enemmän mua houkuttaisi noiden Harry Pottereiden lukeminen peiton alla. Etenkin kun tämä pirun syysflunssa vaan jatkuu ja jatkuu. Yritän pitää matalaa profiilia perjantaihin asti että paranisin, koska arvatkaa mitä mukavaa sillon on tiedossa? ALICE IN CHAINS!!! Alice esiintyy Madison Square Gardenissa Mastodonin ja Deftonesin kera! Jippii!! Ei mua toi Mastodon (nähny jo pari kertaa) kiinnosta, mutta Alicesta ja Deftones on ihan mukava kattaus. Mutta siitä sitten lisää hehkutusta vaikka lauantaina.

Sitten saanko mä ihan vähän valittaa? Mulle tuli kahdeksi viikoksi uusi kämppis. Suomesta. Ja ai helvetti että se on luultavasti maailman ärsyttävin ihminen (poistan sen nanosekunnissa mun facebook -profiilista, kun se hyppää koneeseen). Tämä tyttö tuli siis kesäkurssille. Ja se on Outokummusta. Eikä se tee mitään muuta kun puhuu. Puhuu helvetti koko ajan. Se ei puhu kenellekkään muulle kun mulle (ja siis toki suomea). En ihan ymmärrä miten tollanenkin on päästetty vapaalle jalalle! Miksi kaikki hullut tuntee olonsa mukavaksi mun lähellä ja lähestyvät, vaikka mä SANOISIN että jumalauta nyt turpa kiinni! Helvetti...

Mutta palataan nyt vielä kerran takaisin sinne Kanadaan. Kanadanmatkan viimeinen etappi oli Montreal. Montreal ärsytti ihan jonkun verran, koska siellä puhuttiin pelkästään ranskaa. Eikä se kaupunkikaan kovin kummoinen ollut. Mutta löytyi sieltäkin sitten tuommoinen korkea rakennus. Taidettiin löytää kaikki matkan varrelle pykätyt. :D

Mutta Montrealista löytyi kyllä jotain kivaa. Nimittäin suomenlippu! Ja siellä oli sitten tommonen kirkko (nyt ei pysty muistamaan mikä sen nimi on) joka myös mainittiin maailman toiseksi suurimmaksi, kun nyt tällä suureellisella linjalla jatkettiin. Mua muuten ärsyttää nyt todella paljon muistella sitä reissua, koska hiipii vaan mieleen kuinka loppu mun lomani onkaan. Oli muuten mukava ylläri maanantaille saada sieltä Suomen Joensuusta kirje ja paketillinen salmiakkia! Kyllä mä nyt taas pärjään muutaman päivän eteenpäin!

Käytiin muuten Kanadan ja Amerikan rajalla verovapaassa kaupassa. Hemmetti että jos amerikka on kallis paikka (ja etenkin New York) niin kyllä Kanada on kalliimpi. Tein ovelan ratkaisun ja ostin tuliaiset Montrealista marketin puolelta. En tuonut muuta kuin vaahterasiirappia, mutta ei mua siitäkään huvittanut maksaa montaa kymmentä dollaria. Mutta löytyi sieltä rajakaupasta salmiakkia kanssa! Mokasin tosin sen homman ihan täysin ostamalla vain yhden pussin, jonka söin ahneuksissani heti samana päivänä. :D

Viimeisenä päivänä lähdettiin jo suhteellisen aikaisin ajamaan, joten ehdittiin siinä vielä Amerikan puolella käymässä ihailemassa Ausable Chasmia. Se on koski. Ja se oli suhteellisen lähellä vielä tuota Kanadan rajaa, niin mun suomifiilikset vaan jatkui. Ihailkaa kuvia. Minä en jaksa enempää kirjottaa, kun pitää aivastella ja niistää.

Taitaa teenkeittohommatkin kutsua (ja taidan myös hiukan kuolata tuon keikkalipun päälle).

Katri

Ps. Jos joku löytää mun singon jostain huoneennurkasta, saa laittaa postiin. Minä kuulen sen Outokumpulaisen kälätyksen jo tuolta kadulta!

Kaken kanssa Kanadassa, osa 4

Toronton jälkeen bussin nokka kääntyi kohti "Thousand Islandia" siinä klo 5.20 aamulla. (Edellisenä iltana hullu kiinalaisnainen valitti kovaan ääneen, että miksi pitää lomalla herätä niin aikaisin.) Paikka on saanut nimensä siitä, että siellä on yli 1800 saarta. Kun nuo saaret mainittiin, ajattelin että näinköhän mä taas päädyn paattiin. Ja arvatkaas miten kävi? Mietin ennen laivan lähtöä, että kun kolmannen kerran kokeilen, tuleekohan se oksennus sitten tänään. Saatiin myös tuollaiset kivat aamiaspalakortit kaulaan. Ruokaa paatissa, hmm..

Taas tuli matkan aikana ties kuinka monennen kerran sellainen olo, että olen minilomalla Suomessa. Taustalla kaunista suomimaisemaa ja vihaiset ampiaiset pörrää ympärillä.. Alla olevassa kuvassa oleva linna hiukan pilasi tätä suomifiilistä, koska eihän siellä tuollaisia ole. Tuolla linnalla oli myös tosi surullinen tarina (kai nämä keksitään turistien iloksi vaan): Eräs rikas mies rakennutti tuon linnan (Boldt Castle) vaimolleen syntymäpäivälahjaksi, mutta vaimo kuoli. Vaimonsa kuoleman jälkeen tämä mies myi valtiolle koko omaisuutensa dollarilla, koska eihän elämässä ole mitään järkeä ilman ihmistä ketä rakastat. Miehen ainoa ehto oli, että linnan nimi (nimetty tietysti sen vaimon mukaan) pidetään alkuperäisenä.

Kukahan rakentaisi Kakelle linnan?

Tuli muuten taas hametytöltä viisaita valintoja reissuun mukaan. Tuolla saaristossa tuuli ihan kivasti ja tuota hametta oli ihan turha yrittää pitää alhaalla. Onneksi oli sentään pitkikset alla...

Thousand Islandin jälkeen matka jatkui Ottawaan, josta tulikin mun tämän reissun ehdoton suosikkikaupunki. Niin ja Ottawa on myös Kanadan pääkaupunki, ihan vaan jos ette tienneet. :) Ottawassa alkoi myös huomata kuinka paljon Kanadassa puhutaan ranskaa. Torontossa sitä ei vielä huomannut, mutta tuolla kun kaupassa asioidessani yritin puhua englantia, kassatäti jatkoi ranskalla. Eli aivan samanlainen asenne englannin kieleen, kuin muillakin ranskaa puhuvilla! Ei ole kuulkaa se ranska ainoa kieli tässä maailmassa...

Ottawassa oli tosi hieno parlamenttitalo! Muutenkin koko kaupunki oli täynnä tuollaisia vanhoja rakennuksia, ei lasitaloja niin kuin Torontossa. Olin reissun aikana varautunut pitkähihaisilla, huivilla ja takilla, kun sadetta lupailivat, mutta ei onneksi satanut ollenkaan. Ja Ottawassa oli mielettömän hieno kesäpäivä +25 °C! Kanadassa on myös parempia Hot Dogeja kuin amerikan puolella. Tahtoisi heti käymään uudestaan!

Parlamenttitalon takana oli ehkä maailman hellyyttävin orpokissakoti. Niille on rakennettu tuollaisia pieniä taloja sinne ja aikojen saatossa kisujen kanssa sulassa sovussa asuu myös mustia oravia ja suloisia pesukarhuja! Kuvan pesukarhu kömpi kissan kainalosta tuohon ruokakupille ja otti sieltä raksuja tassuillansa, KUINKA SÖPÖÄ! Mulla tuli ikävä sitä Lohjalaisten tonttujen antamaa pesukarhupehmolelua siellä kotona. Aww!

Sunnuntain jatkoa Kakelta!

Kaken kanssa Kanadassa, osa 3

No heippa! Kake se täältä Torontosta vilkuttaa sinne suomeen (toi harmaa mötti tossa kadussa, jos nyt joku ei tajunnut. Ja ei, mun perse ei ole vielä aivan noin leveä, tää kamera lisää vähintään viisi kiloa ja mulla on laukku.).

Kake laittaa Torontolle peukut alaspäin. En tykännyt Torontosta. Ihme lasi- ja betonikaupunki. Ainoa kiva rakennus, mikä siellä oli, oli tuo VANHA kaupungintalo. Senkin ne oli mennyt uusimaan ja pykännyt viereen tollasen rumiluksen. Mä tykkään sellaisista kaupungeista, mitkä on moderneja muilla tavoin kuin rakennuksien osalta. Niin kuin esim. Tampere. Tai vaikka New York. ;) Toronto saa peukut pystyyn ChinaTownista ja ihan uskomattoman hyvistä kevätkääryleistä, jotka oli muuten yhteensä naurettavat 3 dollaria (Kanadan dollareita, hölmöt!).

Torontossa kävi myös sellainen juttu, että Kaken eteen laitettiin hummeri. Elävältä keitetty pikku ressu. Brutaalin kuoleman jälkeen mun olisi vielä pitänyt hajoittaa sen kuori, että olisin päässyt käsiksi sen lihaan. Mä en ole mikään hippisaatana, mutta elävältä keittäminen on mulle pikkasen liikaa. Ja kokonaisten eläinten syöminen (mä syön ilolla eläimen palasia). Tässä syy miksi en koske mm. katkarapuihin. Niillä kun on ne silmät siinä vielä, ne syö ruumiita ja näyttävät pikku peniksiltä. Ei Kake halua sellasta syödä!

Torontossa tuli dislikeä myös uudesta paatista. Mä jo kertaalleen koettelin onneani siellä Niagaran putouksilla, niin tämän kyytiin nouseminen oli vähintäänkin epäillyttävää. Opas myös kertoi, että viivyttäisiin Ontario -järvellä vähintään tunti. Pahoinvointilääkettä ei ollut ja vaihtoehtona oli jäädä rannalle katsomaan kun rullaluistelevat papat vilauttelee. Muistatteko sellaiset miesten kasarishortsit? Sellaiset tosi löysät? Missä ei välttämättä tarvitse käyttää kalsareita alla? Tuliko riittävästi informaatiota?

Uskaltauduin minä tämäkin paatin kyytiin sitten. Eikä tullut muuten huono olo, kun eihän tollasella pikkujärvellä kovasti myrskyä. :D Tuli muuten tosi kova ikävä Suomeen viimeistään tässä vaiheessa, ihan kuin olisi ollut Saimaan sisävesiristeilyllä.

Siellä Torontossa oli muuten taas yksi Näsinneula. Mentiin sen risteilyn jälkeen CN-toweriin, jonka luulin olevan maailman korkein rakennus. Mutta siellä jossain arabiassa on nyt kuulemma vieläkin korkeampi. Iskä kerto. Olisi muuten ollut aika huono reissu jos olisin myös järvi- ja jokisairas sekä korkeanpaikankammoinen! :D

Ei noissa torneissa missään vaiheessa tehnyt pahaa tai huipannut, mutta siinä vaiheessa kun löytyi tämä lasilattia sieltä about 550 metrin korkeudesta, alkoi kyllä jännittää. Mä nimittäin halusin ottaa valokuvia sen päällä, mutta mua pelotti ihan hirveesti. Joten ensin istutin takapuoleni sen lasin reunalle ja siitä sitten hinasin itseni pikkuhiljaa sen lasiruudukon keskelle (saatoin myös korottaa ääneni [eli huusin vitusti] sellasille pikkupojille jotka HYPPI sen lasin päällä). Kuvat nappasin lattiaan katsomatta, istuin takaisin lattialle ja hinauduin pois. Saattoi näyttää erikoiselta.

Sellaista seikkailua Torontossa. Ja antakaa armoa. Mä olen väsynyt ja kuumeessa, joten jutut saattaa olla levottomampia kuin tavallisesti.

Katri

Kaken kanssa Kanadassa, osa 2

Kaken seikkailut Kanadassa jatkuu. Meidän turistimatkaan kuului myös illanviettoa Niagara Parkissa ja löytyi se itse putouskin sitten viimein. Ovat valaisseet mielestäni todella upealla tavalla tuon hevosenkenkäputouksen! Siinä vaihtu värit moneen kertaan.. Yksinkertaisesti kaunista! Ja hassua, miten noiden putousten kokoa ei voi käsittää pimeässä laisinkaan, kun ei näe kuinka leveä se joki on.

Mä olin mielessäni varautunut huonolaatuisiin hotelleihin tämän reissun ajan, koska ajattelin ettei siihen 200 dollariin, joka sisälsi paljon muutakin, voi millään odottaa nukkuvansa kovinkaan kummoisessa murjussa. Onneksi olin väärässä ja hotellit oli joka yö oikein mukavat. Ei mitään luksusta, mutta jotain odottamatonta kuitenkin. Eipäsku. Yhtenä yönä oli hotelli tien vieressä ja jossain lähellä luultavasti lentokenttä kun siitä päältä selkeästi lensi pari konetta. Toisaalta, aina kun hotellille pääsi, tuli kaaduttua heti sänkyyn, niin väsynyt päivän riennoista oli. En valita edelleenkään. Paitsi ne muut matkustajat. Mussa on varmasti joku magneetti joka vetää hulluja puoleensa! Mun edessä nimittäin istui hullu kiinalaisnainen. Se oli aina myöhässä aikatauluista ja tuli bussiin takaisin yleensä 3-5 uuden muovikassin kanssa. Yhdessä muovikassissa oli aina päivän lehdet. Mutta tämä tätipä ei niitä lehtiä lukenut, vaan ennen kuin se pystyi siinä bussissa istumaan, sen piti peitellä niillä lehdillä penkkinsä. Se myös puhui ja nauroi koko ajan itsekseen. Se sai kuulkaa meikäläisen tuntemaan olonsa normaaliksi! :D

Perjantai oli mulle koko reissun kohokohta, koska sillon mentiin heti aamun valjetessa takaisin putouksille. Päivän aikatauluun kuului "Maid of the Mist" -veneretki tuonne putousten viereen, jonka jälkeen päästäisiin syömään lounasta Skylon Toweriin (eli Näsinneulaan).

Mä olen monesti mielessäni kuvitellut miltä maailmanloppu näyttää. Tai jos maailma olis pannukakku ja sen reunalta olisi mahdollista pudota.

Kyllä mun täytyy myöntää, että mä olin ehkä ihan vaan hippasen pettynyt, kun mä näin ne putouksen, KOSKA NE EI OLLEET NIIN ISOT KUN MÄ KUVITTELIN. Vähän niin kuin Manhattan. En mä osannut pitää sitä isona kaupunkina ennen kuin menin Empire State Buildingiin ja näin kaupungin ylhäältä käsin. Kun tuo paatti (kyllä, tämä maakrapu uhmasi pahoinvoinnin lakeja menemällä paattiin) oli siinä putousten alapuolella, mietin että eihän tää nyt niin iso ollutkaan. Jotenkin odotin sen jymyn olevan voimakkaampi.. Mutta sitä elokuvaa kun muistelin, mikä edellisenä iltana nähtiin, se sai minut vakuuttuneeksi siitä ettei tuosta putouksesta voi kuitenkaan selvitä hengissä pelkissä pelastusliiveissä. Se vesimassa nimittäin painaa kyllä isommankin kaverin pinnan alle, oli liivit tai ei.

Mutta sadeviitalle tuli kyllä käyttöä, vaikka päivä olikin kirkas. Mentiin kuitenkin ihan sinne putousten välittömään läheisyyteen.

Mä odotin koko paattimatkan ajan koska mä alan oksentaa (liian kirkkaasti mielessä Madeiran delffiinisafari). En ihme kyllä tullut merisairaaksi, taisin olla liian innoissani siihen! :D

Kyllä mä lopulta kuitenkin tulin siihen tulokseen, että on ne putoukset ihan sopivan isot. Kun mentiin lounastamaan sinne Skylon Toweriin, meitä odotti tällainen näky. Voitte kuvitella että oikein silmiä kirveli kun oli niin rumat maisemat.

Sitten päästään taas Katrin faktavarttiin. Tuossa alla olevassa kuvassa näkyy "American Falls" eli yksi niistä kolmesta putouksesta, jotka muodostavat Niagaran putoukset. Kaksi muuta ovat Hevosenkenkäputoukset (Horseshoe Falls) ja Morsiushuntuputoukset (Bridal Veil Falls). Tuo hevosenkenkäputous on sitten se isoin juttu niinku. Amerikan ja Kanadan raja menee tuossa joessa, mutta itse putoukset kuuluvat virallisesti Kanadalle. Tuo silta tuossa kuvassa menee Amerikan puolelle ja Skylon Tower on siis Kanadan puolella. Ja sieltä Skylonista viimein näki myös tuon Niagarajoen koon. Ee helevetti on se levvee!

Kuten mä jo aiemmin mainitsin, en ihan odottanut putousten maiseman olevan sitä mitä se oli. Nimittäin kaupunkialuetta. Että ne putoukset sijaitsee kahden kaupungin keskellä. Jotenkin tosi sääli, että luonnonkauniista paikasta on tehty ihan täysi turistirysä kasinoineen ja satoine hotelleineen. Toivottavasti tuo kaupunki ei laajene vuosien saatossa liikaa. Tosin luotan tuon joen voimaan, kyllä se tuosta vielä laajenee ja pyyhkäisee Hiltonin mennessään..

Kehuivat muuten tuolla tornin ravintolassa niiden lohta. Mutta ei se ollut hei kovin hääppöstä!

Katri

Ps. Kohta ollaan Kaken kanssa Torontossa! ;)

Kaken kanssa Kanadassa, osa 1

Kirjoittaja täällä läppärin takana on ollut koko viikon lorvikatarrin, kuumeen ja kurkkukivun kourissa, ettei ole jaksanut millään päivittää tänne postia viime viikon Kanadan reissusta! Nyt otan itseäni niskasta kiinni ennen kuin loma loppuu enkä ehdi tehdä sitäkään vähää! Eli siis. Loman kunniaksi kipeänä ollaan, kuinkas muutenkaan. Tämä on ihan jokasyksyinen juttu ja ajoittuu yleensä lomalle. Mutta onneksi ei iskenyt vielä Kanadassa!

Viikko sitten torstaina lähdettiin reissuun heti kukonlaulun aikaan. Ensin piti suunnata ChinaTowniin, koska meidän matkayhtiö oli kiinalainen. Voi kuulostaa hiukan epäilyttävältä, mutta tämä oli ehdottomasti yksi parhaista matkoista, millä olen ollut, vaikka olikin opastettu. Ja taatusti joka dollarin arvoinen (matkahan tuli kaiken kaikkiaan maksaamaan 200 dollaria).

Matkan ensimmäinen etappi oli Corning, joka on pikkukaupunki New Yorkin osavaltiossa. Ja siellä on lasimuseo. Eli toisin sanottuna paikallinen Nuutajärvi. Olihan siellä ihan hienoja juttuja, vaikkei noi museot olekaan "my cup of tea". Tosin päätin että nyt syksyllä aloitan museovalloituksen cityssä, siellä kun niitä riittää. Syksyllä on kivempi olla kuivassa ja lämpimässä museossa katselemassa, kuin katsella maisemia ulkona. Huomenna olisi vuorossa MoMa eli Museum of Modern Art, mikäli tässä kunnossa saan itseni raahattua Manhattanille asti.

Mun suurin haaveeni tällä hetkellä on kiertää koko maailma. Nähdä kaikki kauniit asiat, mitä tällä maailmalla on tarjottavana. Kun sain pakkomielteen jenkkeihin muutosta, en silloin ajatellut, että samalla reissulla pääsisin käymään myös Kanadassa (johtunee varmaan siitä, ettei mulla ollut maantieteellistä käsitystä siitä missä Kanada, saatika sitten Niagaran putoukset, sijaitsee. :D). Ja nyt reissun jälkeen hymy kyllä ylettyy korvasta korvaan, niin onnellinen olen.

Me käytiin USA:n puolella vielä Buffalossakin, mutta en tietysti tajunnut ottaa yhtään valokuvia sieltä, keskityin enemmän ihmettelemään, että missä sitä ollaan. Buffalon jälkeen ajettiin noin 30 kilometrin pätkä ja oltiinkin jo Niagara Falls -nimisessä kaupungissa. Tai niitä kaupunkeja on oikeastaan kaksi, toinen Amerikan ja toinen Kanadan puolella.

Tässä vaiheessa meinasi tulla jo ilopissat housuun kun ajattelin, ettei ne putoukset voi olla kovinkaan kaukana. Tosin ihmettelin hiukan sitä maisemaa. Kun se oli sellaista liian tasaista, joten rupesin siinä jo ihmettelemään, että missä ne putoukset muka voi olla, jos ollaan tasamaalla. (Daa.) Niagarajoki oli ihan siinä tien vieressä ja muutaman minuutin ajomatkan jälkeen huomasin, kuinka sen virtaus muuttui ihan äkkiseltään. Ensin joki näytti ihan rauhalliselta, mutta mitä pidemmälle matkaa jatkettiin sitä kovemmaksi sen virtaus muuttui. Ja sitten näkyi sellainen suhteellisen suuri vesihöyrypatsas, mitä en ensin ajatellut putouksena. Ajattelin että se on joku turistien iloksi tehty systeemi sinne jokeen. :D Tyhmä kun on, minkä sille mahtaa.

Mä roikuin koko ajomatkan ikkunassa, koska halusin epätoivosesti nähdä jo sen pirun putouksen. Mutta meidät vietiinkin ensin kaupunkiin napsimaan valokuvia Skylon Towerista ja elokuviin iMax -teatteriin, missä meille näytettiin tunnin dokumentti Niagaran putouksista. Filmin mukaan semmonen poika, jolla oli päällä ja turvana ainoastaan pelastusliivit, olisi muka selvinnyt hengissä putouksen läpi. Sen jälkeen kun näin putokset veneestä käsin, en todellakaan usko, että siitä on mahdollista selvitä hengissä yhtään mitenkään.

Eikö muuten näytäkkin tuo Skylon ihan Näsinneulalta? Se yläosa vielä pyöriikin ja kaikkea!

Olin muuten pikkasen hermossa aina välillä niiden kanssamatkustajien takia. Kanadaan ei saa viedä hedelmiä/lihaa Amerikasta, mutta arvatkaa vaan oliko näillä kauheet kassilliset ruokaa mukana? Onneksi meidän opas oli tiukka täti ja muovikassit piti heittää roskiin. Sain pikkasen tyydytystä niiden happamista ilmeistä, kun eväsmetukat jätettiin Amerikan puolelle. En mä ihan ymmärrä tollaista, että lomalle tullaan ja sitten ei voida edes ruoasta nauttia, vaan otetaan omat eväät mukaan. Ei lomalla kuulu säästää, ainakaan tuolla tavalla.

Nautinnollista torstaita!

Katri