Halataanko?

Joko teitä kyllästyttää kuulla Tulsasta juttuja?Ei hätää! Huomenna siirrytään takaisin tien päälle.

Viime päivät on kuluneet miettiessä kohtaloa, karmaa ja elämää ylipäänsä. Tulsa saa ajattelemaan.. ;) mietin sitä mikä meitä ohjailee elämässä, mikä saa valitsemaan tietyn polun jonka seurauksena on sarja elämää mullistavia tapahtumia ja ihmisiä. Jotenkin kohtalo on musta ikävä ilmaisu, koska toivon ihmisen olevan tietyllä tavalla oman polkunsa herra.. Mutta mistä sitä ikinä tietää?

Jackien kanssa on ollut puhetta karmasta. Mä olen kerta toisensa jälkeen ihmetellyt ääneen miksi Jackie on ollut meitä kohtaan niin hyvä. Mehän ollaan tuntemattomia matkalaisia. Jackie vastaa aina: "karma". Mä tulen todella muistamaan tämän ihmisen lopun elämääni, vaikka kyseessä onkin vain muutaman päivän tuttavuus. Tämä on elämää suurempaa... Kuinka moni meistä voi rehellisesti sanoa että pyrkii kaikissa teoissaan olemaan hyvä ja epäitsekäs? Mä en saattaisi uskoa semmoisen ihmisen olemassaoloon, ellen olisi juuri siihen törmännyt. Uskomatonta. Mä en osaa edes kuvailla kunnolla miltä minusta tämä kaikki tuntuu. Ihan kuin maailmasta olisi pyyhkiytynyt suuri tahra, kun löytää jotain näin suurta.....hyvää. Jotain. Apua. Jäin sohvasurffaamiseen koukkuun heti ensi kerrasta. Toivon myös saavani pian mahdollisuuden laittaa hyvä kiertämään. :) Huudelkaa vaan hipiksi, mutta juttu on nyt niin että tekee mieli halata koko maailmaa!

Mistä tulikin mieleen että voi kun mä saisin aina pidettyä teidät kaikki ihanat tuntemani ja tapaamani ihmiset mukanani. Sitten mulla ei olisi teitä aina niin kova ikävä ja tekin saisitte kokea tämän kaiken upean ja ihmeellisen ja halailla puita mun kanssa!

Elämä on tässä ja nyt!