Tänään oli jälleen kerran alla Hwy 66, kun palautettiin meidän mussejuna raiteilleen ranchilta. Käytiin aamulla vielä ratsastamassa pari tuntia ja lopuksi lojuttiin altaalla, jossa allekirjoittanut meinasi saada täysimittaisen paniikkikohtauksen, kun ampiainen laskeutui suoraan tissille. Mokomat kusipäät! Mä purin kieltä ja poskea ja yritin siinä olla tärisemättä ettei se ärsyyntyisi. Oli ehkä elämäni pisin minuutti (tuskin se oli siinä kauempaa, mutta tuntui ikuisuudelta) ja kun ötö lensi pois sai koota itseään hyvän aikaa. Kake 24 vuotta joo, mutta ihan turha sanoa etteikö ne pistäisi ärsyttämättäkin!
Tänään reitin yksi pysähdys oli Arcadian Popsi ja pyöreä lato. Meinasi siellä Popsissa seota pää ihan totaalisesti. Mä en ole mikään limsafani, mutta miettikää limukauppaa, jossa on yli 500 erilaista makua ja väriä! Huhhuh.. Oli vaikea rajata kahteen pulloon meinaan! Ja kaksi pulloa siksi että yritän parhaani mukaan vältellä limuja ja muita sokerijuomia. Eiköhän jenkkiruoasta saa ilmankin riittävästi kaloreita.. ;)
Loppumatka tänne Tulsaan menikin sitten iloisesti sokerihumalan merkeissä. Ja en tiedä johtuiko se siitä huppelista vai mistä, mutta täällä reitin varrella kaikki pikkukaupungit on ihan samanlaisia. Mutta niin se kai menee?
Täällä Tulsassa viihdytään varmasti parikin päivää, vielä en osaa sanoa muuta kuin että tuossa ajomatkan varrella oli ehkä hienoin mun näkemä kampus ikinä.. Onko muilta tulsanmatkaajilta mitään vinkkejä? Niin ja tuli vielä mieleen että OK Cityssä on ehkä maailman eniten stop-merkkejä, meni hermo ajaessa kun aina sai pysähtyä. "Ei sieltä kumminkaan kukaan tule" ei yleensä nimittäin toimi vieraassa kaupungissa...
Loppukevennyksen aika, mie suljen kohta silmät!
"You know it's going to be a bad day when your boss says to you (instead of a hello) 'don't bother to take your coat off'."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti