Tänään taidankin taas jaksaa kirjoitella, eilen ei oikein löytynyt inspiraatiota eikä aikaa. Oltiiin nimittäin Drive-In leffassa puoleenyöhön asti. Kysynpähän vaan jälleen kerran että miksei näitä kaikkia kivoja jutskia voi olla myös suomessa? Siellä pyöri kaksi elokuvaa ja sisäänpääsy oli 3 dollaria. Totta kai piti myös ostaa hirveet setit kaikkea mättöä kuten popcornia ja chiliranskalaisia ja karkkia ja jäähilejuomaa. Niin muuten iskä? Voisit oikeasti varata mulle sen ajan hamppilääkärin, vasemman puolen poskihammasta vihloo jo..
Ensimmäinen elokuva oli Apinoiden planeetan synty ja se oli aika kauheeta kakkaa epäuskottavine animointeineen. Siis puhuva apina, for real? Sori spoilauksesta. Toisena leffana esitettiin Bad Teacher joka oli viihdyttävä. Huvittavaa että ensin oli väkivaltaa ja sitten kun pikkupenskat vanhempineen lähtee, näytetään tissit. Kumpikohan noista traumatisoi enemmän hei? Mä en traumoja saanut, mutta meni taas aika hyvin meni voimat kun ilman tekstitystä pitää olla keskittynyt koko ajan. Onneksi noi huttuleffat on yleensä aika helposti ymmärrettävissä.
Eilen käytiin muuten laittamassa hiukset kuntoon STL:ssa. Juurikasvut piiloon ja värimaski mikä kestää kolme viikkoa oli Paul Mitchellillä alle 50 dollaria. Mun hiusten laitto maksaa suomessa noin sata euroa. Ehhh... Joko kyllästyttää kuunnella mun amerikkakehua? :) Mahtava maa, en voi sille mitään. Ja sitten on niin kiva kuunnella kehuja kun ihmiset ihastelee hiuksia ja englannin käyttöä ja kaikkea. Jopa kampaajallakäynti on ihan ekstrakivaa. Kaikki on niin kivaakivaakivaa, laalaalaa!
Tänään sitten ajettiin vähän ekstraa meidän roadtrippiin tulemalla Indianan Crown Pointiin sohvasurffailemaan. Täältä ei aja Chicagoon kuin alle tunnin, joten ajateltiin säästää yöpymiskuluissa. Lisäksi tää surffailu on hauskaa, pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin ihan uudella tavalla! Tässä talossa on myös vehnäterrierejä kaksi ja kolme kissaa. Jotenkin kotoisampi olo täällä karvojen seassa kuin motellissa. :)
Silmät jo lupsuu joten taidan kääntää kylkeä ja hiukan nukkua. Hyvää yötä ja huomenta Suomi!
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
perjantai 9. syyskuuta 2011
Pikakuulumiset
Nyt en jaksa tänään kovin pitkästi kirjoitella, joten laitan tällä kertaa hiukan lyhyemmän postauksen. Sori, mutta olen lomalla. Pusipusi. :)
Käytiin siellä Stantonissa katsomassa Meramec Cavern joka oli ihan jäätävän hieno. Siellä luolassa sammutettiin yhdessä vaiheessa kierrosta kaikki valot ja se tunne oli aika huumaava! Kokeiltiin myös sitä ziplainailua, joka oli kyllä hintaansa nähden (49 dollaria!!) iso pettymys. Ei tullut adrenaliiniryöppyä, mitä alkuun odotin. Höh. Mutta tulipahan kokeiltua.
Stantonin jälkeen tultiin tänne St Louisiin, joka on muuten aivan ihana kaupunki! Gateway Arch ja vanhat tiilirakennukset modernissa kaupungissa lumosi mut täysin. Käytiin äsken nimittäin kuvaamassa tuo kaari ja jotenkin tuo pyöreä, symmetrinen muoto on sellainen missä silmä lepää. Ja kaikki ne ihanat vanhat sillat tässä matkan varrella! Ahh! En edes aloita niistä..
Laitatettiin myös kynnet uusiksi tuolla downtownissa. Mun piti taas luopua mun ihanista pitkistä akryyleistä, koska suomessa en vaan yksinkertaisesti pysty tekemään töitäni kunnolla niin pitkillä. Ainakin nyt sujuu tämä kännykän näpyttely sutjakammin, kun on vaan geelilakkaa. Ja kysynpähän vaan että miksi tämäkin arjen luksus on suomessa niin pirun kallista.. Yritä siellä saada manipediä 30 dollarilla, not gonna happen!
Mutta nyt, hyvää yötä, on loppukevennyksen aika:
You know it's going to be a bad day when the woman you have been seeing on the side begins to look like your wife.
Käytiin siellä Stantonissa katsomassa Meramec Cavern joka oli ihan jäätävän hieno. Siellä luolassa sammutettiin yhdessä vaiheessa kierrosta kaikki valot ja se tunne oli aika huumaava! Kokeiltiin myös sitä ziplainailua, joka oli kyllä hintaansa nähden (49 dollaria!!) iso pettymys. Ei tullut adrenaliiniryöppyä, mitä alkuun odotin. Höh. Mutta tulipahan kokeiltua.
Stantonin jälkeen tultiin tänne St Louisiin, joka on muuten aivan ihana kaupunki! Gateway Arch ja vanhat tiilirakennukset modernissa kaupungissa lumosi mut täysin. Käytiin äsken nimittäin kuvaamassa tuo kaari ja jotenkin tuo pyöreä, symmetrinen muoto on sellainen missä silmä lepää. Ja kaikki ne ihanat vanhat sillat tässä matkan varrella! Ahh! En edes aloita niistä..
Laitatettiin myös kynnet uusiksi tuolla downtownissa. Mun piti taas luopua mun ihanista pitkistä akryyleistä, koska suomessa en vaan yksinkertaisesti pysty tekemään töitäni kunnolla niin pitkillä. Ainakin nyt sujuu tämä kännykän näpyttely sutjakammin, kun on vaan geelilakkaa. Ja kysynpähän vaan että miksi tämäkin arjen luksus on suomessa niin pirun kallista.. Yritä siellä saada manipediä 30 dollarilla, not gonna happen!
Mutta nyt, hyvää yötä, on loppukevennyksen aika:
You know it's going to be a bad day when the woman you have been seeing on the side begins to look like your wife.
torstai 8. syyskuuta 2011
Sekalaista
Joplin jätetty taakse. Tänään oli tarkoitus täällä Missourin puolella ottaa tyhmiä kuvia mm Hooker's Cutissa ja Rollassa sekä mennä ziplainailemaan Meramec Cavernseille. Näistä edellisistä tuli käytyä vaan Rollassa naureskelemassa stonehenge -replikan luona. Tuotaa... Kuvia luvassa kun pääsen kotiin. Ollaan tosi lapsellisia! :D
Nyt kun reissua on jäljellä alle kaksi viikkoa, mulle iski ahdistus ja epätoivo että ehditäänkö kaikkea.. Esimerkiksi tänään posotettii interstatea kun piti sitä ziplinea kokeilla, mutta Stantoniin olikin joplinista ihan hirveä matka ja me nukuttiin myös pommiin.. Joten mietin että mitä kaikkea sillä matkalla jäi Routelta näkemättä! Onneksi Ozarkien läpiajo pelastaa jo maisemien osalta paljon!
Mä en ole ennen ollut näin pitkään kenenkään kanssa reissussa joten tässä vaiheessa reissua olen huomannut alkaneeni hiukan tiuskia. Ja raivota. Mutta se lienee ihan normaalia. Onneksi toi Kati ei ole yhtään riitaisa, muuten oltaisiin varmasti kiinni toistemme kurkuissa.
Koska huomattiin kuitenkin aika ajoissa iltapäivää että ei ehditä Stantoniin, hidastettiin tahtia ja jäätiin Cuban Wagon Wheeliin yöksi. Tämä on sen Blue Swallown kanssa yksi vanhimmista 66 motelleista. Täällä käytiin Sonicissa meikän ekassa drive-inissa, mä tilasin! ;) heheh, tosi jännää tää meidän elämä täällä. Pestiin myös pyykkiä. Wau! Semmoisia juttuja tänään, eli ei juuri mitään kiinnostavaa kerrottavaa. Näyttää tekstikin poukkoilevan aika hyvään tahtiin. Joten voin varmaan lopettaa tältä päivältä ja kertoa että mun tekee mieli perunaa ja kastiketta. Ei pannukakkua, munia, pekonia, sandwichiä, slushieta, hodareita, pizzaa..... Yhhhhh. Mutta wingsit voisi maistua vielä, sitten taidan olla käyttänyt kaikki ruokalajit.. Ja ei. Salaatti ei ole ruokaa.
Loppukevennyksen paikka:
You know it's going to be a bad day when you put both contact lenses in the same eye.
Nyt kun reissua on jäljellä alle kaksi viikkoa, mulle iski ahdistus ja epätoivo että ehditäänkö kaikkea.. Esimerkiksi tänään posotettii interstatea kun piti sitä ziplinea kokeilla, mutta Stantoniin olikin joplinista ihan hirveä matka ja me nukuttiin myös pommiin.. Joten mietin että mitä kaikkea sillä matkalla jäi Routelta näkemättä! Onneksi Ozarkien läpiajo pelastaa jo maisemien osalta paljon!
Mä en ole ennen ollut näin pitkään kenenkään kanssa reissussa joten tässä vaiheessa reissua olen huomannut alkaneeni hiukan tiuskia. Ja raivota. Mutta se lienee ihan normaalia. Onneksi toi Kati ei ole yhtään riitaisa, muuten oltaisiin varmasti kiinni toistemme kurkuissa.
Koska huomattiin kuitenkin aika ajoissa iltapäivää että ei ehditä Stantoniin, hidastettiin tahtia ja jäätiin Cuban Wagon Wheeliin yöksi. Tämä on sen Blue Swallown kanssa yksi vanhimmista 66 motelleista. Täällä käytiin Sonicissa meikän ekassa drive-inissa, mä tilasin! ;) heheh, tosi jännää tää meidän elämä täällä. Pestiin myös pyykkiä. Wau! Semmoisia juttuja tänään, eli ei juuri mitään kiinnostavaa kerrottavaa. Näyttää tekstikin poukkoilevan aika hyvään tahtiin. Joten voin varmaan lopettaa tältä päivältä ja kertoa että mun tekee mieli perunaa ja kastiketta. Ei pannukakkua, munia, pekonia, sandwichiä, slushieta, hodareita, pizzaa..... Yhhhhh. Mutta wingsit voisi maistua vielä, sitten taidan olla käyttänyt kaikki ruokalajit.. Ja ei. Salaatti ei ole ruokaa.
Loppukevennyksen paikka:
You know it's going to be a bad day when you put both contact lenses in the same eye.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Takaisin tiellä
Tänään Tulsa jäi vihdoista viimein taakse. Matkaa jatkettiin taas kohti itää - välillä vähän pohjoiseenkin kun eksyttiin - Catoosan, Foyilin, Miamin ja Quapawin kautta Kansasin puolelle. Kansasissa taidettiin viihtyä yhteensä 15 minuuttia, mikä meni sen muutaman mailin kuvaamiseen ja ajamiseen joka kulki mm Baxter Springsin Walmartin takaa! Hienoja nämä kaikki pikkukylät mitä ollaan ohiteltu. Kansasin Galenassa oli tarkoitus käydä syömässä 4 women on the Route -dinerissa, mutta se oli jo kiinni harmi kyllä.
Tällä hetkellä yövytään Missourin Joplinissa. Tuon sohvasurffauksen jälkeen motellin lasku tuli aika ikävänä yllätyksenä. 70 dollaria yöltä, joka on hintaluokaltaan yksi kalleimmista missä ollaan reissun aikana yövytty! Ja kyseessä ihan perushuone, huhhuh. Onneksi Chicagossa sohvasurffailu jatkuu! :)
Jopliniin saapuessa tuli kylmiä väreitä, niin pahasti tämä kaupunki on kärsinyt toukokuun tornadosta. Yksikin osuus taloista ja kaupoista oli niistetty maata vasten, mitään ei ollut jäljellä. Huh.
Huomenna matka jatkuu kohti Springfieldiä ja Meramec Cavernia, mitä siellä päästään tekemään.. Hmm.. Siitä saatte lukea huomenna lisää! Nyt keskityn Conaniin (siunattu TBS) ja Coronaan. Hyvää yötä!
Tällä hetkellä yövytään Missourin Joplinissa. Tuon sohvasurffauksen jälkeen motellin lasku tuli aika ikävänä yllätyksenä. 70 dollaria yöltä, joka on hintaluokaltaan yksi kalleimmista missä ollaan reissun aikana yövytty! Ja kyseessä ihan perushuone, huhhuh. Onneksi Chicagossa sohvasurffailu jatkuu! :)
Jopliniin saapuessa tuli kylmiä väreitä, niin pahasti tämä kaupunki on kärsinyt toukokuun tornadosta. Yksikin osuus taloista ja kaupoista oli niistetty maata vasten, mitään ei ollut jäljellä. Huh.
Huomenna matka jatkuu kohti Springfieldiä ja Meramec Cavernia, mitä siellä päästään tekemään.. Hmm.. Siitä saatte lukea huomenna lisää! Nyt keskityn Conaniin (siunattu TBS) ja Coronaan. Hyvää yötä!
tiistai 6. syyskuuta 2011
Halataanko?
Joko teitä kyllästyttää kuulla Tulsasta juttuja?Ei hätää! Huomenna siirrytään takaisin tien päälle.
Viime päivät on kuluneet miettiessä kohtaloa, karmaa ja elämää ylipäänsä. Tulsa saa ajattelemaan.. ;) mietin sitä mikä meitä ohjailee elämässä, mikä saa valitsemaan tietyn polun jonka seurauksena on sarja elämää mullistavia tapahtumia ja ihmisiä. Jotenkin kohtalo on musta ikävä ilmaisu, koska toivon ihmisen olevan tietyllä tavalla oman polkunsa herra.. Mutta mistä sitä ikinä tietää?
Jackien kanssa on ollut puhetta karmasta. Mä olen kerta toisensa jälkeen ihmetellyt ääneen miksi Jackie on ollut meitä kohtaan niin hyvä. Mehän ollaan tuntemattomia matkalaisia. Jackie vastaa aina: "karma". Mä tulen todella muistamaan tämän ihmisen lopun elämääni, vaikka kyseessä onkin vain muutaman päivän tuttavuus. Tämä on elämää suurempaa... Kuinka moni meistä voi rehellisesti sanoa että pyrkii kaikissa teoissaan olemaan hyvä ja epäitsekäs? Mä en saattaisi uskoa semmoisen ihmisen olemassaoloon, ellen olisi juuri siihen törmännyt. Uskomatonta. Mä en osaa edes kuvailla kunnolla miltä minusta tämä kaikki tuntuu. Ihan kuin maailmasta olisi pyyhkiytynyt suuri tahra, kun löytää jotain näin suurta.....hyvää. Jotain. Apua. Jäin sohvasurffaamiseen koukkuun heti ensi kerrasta. Toivon myös saavani pian mahdollisuuden laittaa hyvä kiertämään. :) Huudelkaa vaan hipiksi, mutta juttu on nyt niin että tekee mieli halata koko maailmaa!
Mistä tulikin mieleen että voi kun mä saisin aina pidettyä teidät kaikki ihanat tuntemani ja tapaamani ihmiset mukanani. Sitten mulla ei olisi teitä aina niin kova ikävä ja tekin saisitte kokea tämän kaiken upean ja ihmeellisen ja halailla puita mun kanssa!
Elämä on tässä ja nyt!
Viime päivät on kuluneet miettiessä kohtaloa, karmaa ja elämää ylipäänsä. Tulsa saa ajattelemaan.. ;) mietin sitä mikä meitä ohjailee elämässä, mikä saa valitsemaan tietyn polun jonka seurauksena on sarja elämää mullistavia tapahtumia ja ihmisiä. Jotenkin kohtalo on musta ikävä ilmaisu, koska toivon ihmisen olevan tietyllä tavalla oman polkunsa herra.. Mutta mistä sitä ikinä tietää?
Jackien kanssa on ollut puhetta karmasta. Mä olen kerta toisensa jälkeen ihmetellyt ääneen miksi Jackie on ollut meitä kohtaan niin hyvä. Mehän ollaan tuntemattomia matkalaisia. Jackie vastaa aina: "karma". Mä tulen todella muistamaan tämän ihmisen lopun elämääni, vaikka kyseessä onkin vain muutaman päivän tuttavuus. Tämä on elämää suurempaa... Kuinka moni meistä voi rehellisesti sanoa että pyrkii kaikissa teoissaan olemaan hyvä ja epäitsekäs? Mä en saattaisi uskoa semmoisen ihmisen olemassaoloon, ellen olisi juuri siihen törmännyt. Uskomatonta. Mä en osaa edes kuvailla kunnolla miltä minusta tämä kaikki tuntuu. Ihan kuin maailmasta olisi pyyhkiytynyt suuri tahra, kun löytää jotain näin suurta.....hyvää. Jotain. Apua. Jäin sohvasurffaamiseen koukkuun heti ensi kerrasta. Toivon myös saavani pian mahdollisuuden laittaa hyvä kiertämään. :) Huudelkaa vaan hipiksi, mutta juttu on nyt niin että tekee mieli halata koko maailmaa!
Mistä tulikin mieleen että voi kun mä saisin aina pidettyä teidät kaikki ihanat tuntemani ja tapaamani ihmiset mukanani. Sitten mulla ei olisi teitä aina niin kova ikävä ja tekin saisitte kokea tämän kaiken upean ja ihmeellisen ja halailla puita mun kanssa!
Elämä on tässä ja nyt!
maanantai 5. syyskuuta 2011
Tylsä Tulsa
Aivan aluksi haluaisin pyytää anteeksi otsikointiani, ei täällä tylsää ole. Oikeastaan. Vaikka kyllä mulla alkaa olla levottomat jalat jatkaa matkaa. Ollaan nimittäin edelleen täällä Tulsassa, eikä tämä nyt niin iso kaupunki ole että tekemistä riittäisi kovin monelle päivälle. Mutta jotenkin me jäätiin jumittamaan tänne Jackien luokse..
Eilen käytiin Tulsan vesipuistossa, jossa oli hurjat kuusi vesiliukuria ja aaltoallas, mutta Jackie auttoi tässäkin asiassa antamalla meille kausikorttinsa, joten ainakaan sinne ei uponnut paljon rahaa. Ja oli muuten KYLMÄ kun yhtäkkiä lämpötila pudonnut sieltä neljästäkymmenestä noin 23:en asteeseen, brr! Ei pystynyt olemaan kauhen kauan siis. Pilasin myös kuivausrummussa mun uudet hienot Iron Fistin bikinit, aina yhden mäen jälkeen sai tunnustella takapuoltaan että onko siellä vaan repaleet jäljellä! :D Sain siinä sitten hyvän tekosyyn käydä vähän Targetin vaateosastolla ostoksilla tänään.. Köhköh. Mun eläinkuosihysteria karkaa tassusta täällä!
Eilen illalla Jackie päätti viedä meidät näkemään muutamia aitoja Oklahomalaisia. Mentiin sellaiseen suhteellisen jännittävään paikallispubiin missä oli kunnon redneckmeininkiä. Ovella vastassa pari cowboyta, kantrimusa pauhasi sekä livenä että jukeboksilta, känniset ihmiset veti rivitanssia tai tappeli pöydässä ja bilispöydillä oli kova vääntö menossa. Ihan niin kuin elokuvissa, en ehkä kestänyt tilannetta. Mekin pelattiin pari erää ja juotiin jack-kolaa, NAMI! Niin mun lempijuomani oluen lisäksi nykyään. :)
Tänäänhän täällä jenkeissä on Labor Day, eli yleinen vapaapäivä. Meidät kutsuttiin Jackien tyttären kotiin syömään, mutta jouduttiin hylkäämään kutsu kun oli asioita hoideltavana kaupungilla. Koska olihan se tärkeää saada ne eläinkuosibikinit, huoh. Tehtiin myös semmoinen moka että ostettiin lähibensikseltä litran jäähilejuomat. Jumaleissön siinä on sokeria, mä en todellakaan pysty muutamaa hörppyä enempää ottamaan. Mutta jotenkin kun näin ne kaikki eri makuvaihtoehdot, mun päässä naksahti. Ei mene hyvin.. Muutenkin alkaa ruoka täällä tökkiä aika pahasti. Pekonia ja pannukakkua tai hampurilaisia KOKO AJAN. Melkein tekisi mieli salaattia syödä.. Mutta vaan melkein. :)
Taidan tästä mennä valuttamaan tuon jäähilejuoman vessanpönttöön. Viittiskö joku varata mulle ajan rasvaimuun ja hammaslääkärille, parin viikon päähän. Tästä ei hyvää seuraa.....
Eilen käytiin Tulsan vesipuistossa, jossa oli hurjat kuusi vesiliukuria ja aaltoallas, mutta Jackie auttoi tässäkin asiassa antamalla meille kausikorttinsa, joten ainakaan sinne ei uponnut paljon rahaa. Ja oli muuten KYLMÄ kun yhtäkkiä lämpötila pudonnut sieltä neljästäkymmenestä noin 23:en asteeseen, brr! Ei pystynyt olemaan kauhen kauan siis. Pilasin myös kuivausrummussa mun uudet hienot Iron Fistin bikinit, aina yhden mäen jälkeen sai tunnustella takapuoltaan että onko siellä vaan repaleet jäljellä! :D Sain siinä sitten hyvän tekosyyn käydä vähän Targetin vaateosastolla ostoksilla tänään.. Köhköh. Mun eläinkuosihysteria karkaa tassusta täällä!
Eilen illalla Jackie päätti viedä meidät näkemään muutamia aitoja Oklahomalaisia. Mentiin sellaiseen suhteellisen jännittävään paikallispubiin missä oli kunnon redneckmeininkiä. Ovella vastassa pari cowboyta, kantrimusa pauhasi sekä livenä että jukeboksilta, känniset ihmiset veti rivitanssia tai tappeli pöydässä ja bilispöydillä oli kova vääntö menossa. Ihan niin kuin elokuvissa, en ehkä kestänyt tilannetta. Mekin pelattiin pari erää ja juotiin jack-kolaa, NAMI! Niin mun lempijuomani oluen lisäksi nykyään. :)
Tänäänhän täällä jenkeissä on Labor Day, eli yleinen vapaapäivä. Meidät kutsuttiin Jackien tyttären kotiin syömään, mutta jouduttiin hylkäämään kutsu kun oli asioita hoideltavana kaupungilla. Koska olihan se tärkeää saada ne eläinkuosibikinit, huoh. Tehtiin myös semmoinen moka että ostettiin lähibensikseltä litran jäähilejuomat. Jumaleissön siinä on sokeria, mä en todellakaan pysty muutamaa hörppyä enempää ottamaan. Mutta jotenkin kun näin ne kaikki eri makuvaihtoehdot, mun päässä naksahti. Ei mene hyvin.. Muutenkin alkaa ruoka täällä tökkiä aika pahasti. Pekonia ja pannukakkua tai hampurilaisia KOKO AJAN. Melkein tekisi mieli salaattia syödä.. Mutta vaan melkein. :)
Taidan tästä mennä valuttamaan tuon jäähilejuoman vessanpönttöön. Viittiskö joku varata mulle ajan rasvaimuun ja hammaslääkärille, parin viikon päähän. Tästä ei hyvää seuraa.....
lauantai 3. syyskuuta 2011
Couch/sofa surfing
Couch/sofa surfing
So I'm gonna write this entry in english, because this might be interesting for readers from other countries as well. Sorry, my finnish fellows!
Today we got a chance to try sofa surfing here in Tulsa (we are driving route 66). If somebody doesn't know the meaning, let me explain: someone offers you a chance to sleep over at their house for sheer hospitality, so you don't have to pay for it. I don't know the other rules yet (if there is some?) because this is my first time! ;)
I think we were really lucky to meet Jacqveline, our hostess. We went to get something to drink from a liquor store called "Mad Dog". And yes, finnish people like to drink. And it's Saturday! And yes, Mad Dog's the place where you can hook up with her. She was very kind to us. I'm getting really confused with all of this southern hospitality we are experiencing in here!
Her house is awesome too, so if you are traveling trough Tulsa and you are fed up with motels, go to see her in Mad Dog, maybe she'll take you under her protection as well!
The other things we did in Tulsa today, was quad skating. There are two skating rinks (Skates and Skateland) here, but be prepared and warned: it's very crowded in Saturday nights! And there are a lot of kids who might be more worse skaters than you, even if you are a beginner, but anyway they'll go FAST. Don't go if you have problems with your heart! :D
Ok, so now we are gonna try how the night goes and hopefully we are going to experience more surfing during our trip, it would be great. And if you have any questions or anything else, please leave a comment!
So I'm gonna write this entry in english, because this might be interesting for readers from other countries as well. Sorry, my finnish fellows!
Today we got a chance to try sofa surfing here in Tulsa (we are driving route 66). If somebody doesn't know the meaning, let me explain: someone offers you a chance to sleep over at their house for sheer hospitality, so you don't have to pay for it. I don't know the other rules yet (if there is some?) because this is my first time! ;)
I think we were really lucky to meet Jacqveline, our hostess. We went to get something to drink from a liquor store called "Mad Dog". And yes, finnish people like to drink. And it's Saturday! And yes, Mad Dog's the place where you can hook up with her. She was very kind to us. I'm getting really confused with all of this southern hospitality we are experiencing in here!
Her house is awesome too, so if you are traveling trough Tulsa and you are fed up with motels, go to see her in Mad Dog, maybe she'll take you under her protection as well!
The other things we did in Tulsa today, was quad skating. There are two skating rinks (Skates and Skateland) here, but be prepared and warned: it's very crowded in Saturday nights! And there are a lot of kids who might be more worse skaters than you, even if you are a beginner, but anyway they'll go FAST. Don't go if you have problems with your heart! :D
Ok, so now we are gonna try how the night goes and hopefully we are going to experience more surfing during our trip, it would be great. And if you have any questions or anything else, please leave a comment!
perjantai 2. syyskuuta 2011
Get your kicks on Route 66!
Tänään oli jälleen kerran alla Hwy 66, kun palautettiin meidän mussejuna raiteilleen ranchilta. Käytiin aamulla vielä ratsastamassa pari tuntia ja lopuksi lojuttiin altaalla, jossa allekirjoittanut meinasi saada täysimittaisen paniikkikohtauksen, kun ampiainen laskeutui suoraan tissille. Mokomat kusipäät! Mä purin kieltä ja poskea ja yritin siinä olla tärisemättä ettei se ärsyyntyisi. Oli ehkä elämäni pisin minuutti (tuskin se oli siinä kauempaa, mutta tuntui ikuisuudelta) ja kun ötö lensi pois sai koota itseään hyvän aikaa. Kake 24 vuotta joo, mutta ihan turha sanoa etteikö ne pistäisi ärsyttämättäkin!
Tänään reitin yksi pysähdys oli Arcadian Popsi ja pyöreä lato. Meinasi siellä Popsissa seota pää ihan totaalisesti. Mä en ole mikään limsafani, mutta miettikää limukauppaa, jossa on yli 500 erilaista makua ja väriä! Huhhuh.. Oli vaikea rajata kahteen pulloon meinaan! Ja kaksi pulloa siksi että yritän parhaani mukaan vältellä limuja ja muita sokerijuomia. Eiköhän jenkkiruoasta saa ilmankin riittävästi kaloreita.. ;)
Loppumatka tänne Tulsaan menikin sitten iloisesti sokerihumalan merkeissä. Ja en tiedä johtuiko se siitä huppelista vai mistä, mutta täällä reitin varrella kaikki pikkukaupungit on ihan samanlaisia. Mutta niin se kai menee?
Täällä Tulsassa viihdytään varmasti parikin päivää, vielä en osaa sanoa muuta kuin että tuossa ajomatkan varrella oli ehkä hienoin mun näkemä kampus ikinä.. Onko muilta tulsanmatkaajilta mitään vinkkejä? Niin ja tuli vielä mieleen että OK Cityssä on ehkä maailman eniten stop-merkkejä, meni hermo ajaessa kun aina sai pysähtyä. "Ei sieltä kumminkaan kukaan tule" ei yleensä nimittäin toimi vieraassa kaupungissa...
Loppukevennyksen aika, mie suljen kohta silmät!
"You know it's going to be a bad day when your boss says to you (instead of a hello) 'don't bother to take your coat off'."
Tänään reitin yksi pysähdys oli Arcadian Popsi ja pyöreä lato. Meinasi siellä Popsissa seota pää ihan totaalisesti. Mä en ole mikään limsafani, mutta miettikää limukauppaa, jossa on yli 500 erilaista makua ja väriä! Huhhuh.. Oli vaikea rajata kahteen pulloon meinaan! Ja kaksi pulloa siksi että yritän parhaani mukaan vältellä limuja ja muita sokerijuomia. Eiköhän jenkkiruoasta saa ilmankin riittävästi kaloreita.. ;)
Loppumatka tänne Tulsaan menikin sitten iloisesti sokerihumalan merkeissä. Ja en tiedä johtuiko se siitä huppelista vai mistä, mutta täällä reitin varrella kaikki pikkukaupungit on ihan samanlaisia. Mutta niin se kai menee?
Täällä Tulsassa viihdytään varmasti parikin päivää, vielä en osaa sanoa muuta kuin että tuossa ajomatkan varrella oli ehkä hienoin mun näkemä kampus ikinä.. Onko muilta tulsanmatkaajilta mitään vinkkejä? Niin ja tuli vielä mieleen että OK Cityssä on ehkä maailman eniten stop-merkkejä, meni hermo ajaessa kun aina sai pysähtyä. "Ei sieltä kumminkaan kukaan tule" ei yleensä nimittäin toimi vieraassa kaupungissa...
Loppukevennyksen aika, mie suljen kohta silmät!
"You know it's going to be a bad day when your boss says to you (instead of a hello) 'don't bother to take your coat off'."
Preerian tähtien alla
Preerian tähtien alla
Koska ollaan laskettu meidän reissun kesto näköjään ihan päin prinkkalaa, niin tultiin taas uudelle ranchille hevostelemaan. Note to self: amerikan halki ei ajeta kolmea viikkoa, kahdessakin näkee hidastelemalla jo ihan riittävästi. Tosin sillä en sano että tämä kuukauden loma mua varsinaisesti harmittaisi..
Eilen illalla rakastuin lisää OK Cityn Bricktowniin. Siellä oli sellaista kunnon vanhan kaupungin fiilistä, modernilla lisällä. Käytiin syömässä Hootersin wingsejä, kun niillä oli keskiviikkotarjous. Tuli ähky ja oltiin taas ainoat naisasiakkaat. Muiden naisten kannattaisi myös käydä siellä. Hyvää ruokaa ja kauniita, palvelualttiita naisia. Toimii!
Tänään poikettiin siis reitiltä hiukan pohjoiseen, Island Guest Ranchille Amesiin. Tämä eroaa aika lailla siitä teksasin ranchistä. Täällä on esim. Puita. Eikä haise kakka kun eläinten laidun ei ole osa pihaa! :D
Jotenkin täällä preerian yössä mieli lepää. Sirkat sirittää ja tähdet tuikkii. Ja mietin jälleen kerran armasta kotisuomea.
Äsken istuttiin iltaa ranchin omistajien kanssa, koska uudella emännällä oli syntymäpäivät. Talon äiti oli kuollut vuotta aikaisemmin aivosyöpään, meinasi itku tulla kun kuuntelin tytön tarinaa sinisestä syntymäpäiväkakusta, jonka äiti oli hänelle joka vuosi. Nyt sininen kakku oli tyttären itsensä leipoma. Isä nosti myöhemmin maljan tyttärelleen ja perheelle.. Mukana oli myös tyttären kavereita neljä ja kaikki ottivat meidät, vieraat, avosylin vastaan. Tämä kaikki taas muistutti siitä, miten pitää olla kiitollinen joka hetkestä. Siitä että vaikka kaikki rakkat ei olekaan ympärillä, niin ei se elämä siihen lopu. Niin paljon on kyyneleitä tässäkin talossa vuodatettu, ja vielä ihan viime aikoina, mutta silti meidät jaksettiin ottaa vastaan kuin vanhat ystävät.
Tämä tapahtuma taas vain lisäsi mun janoa.. Janoa nauttia elämästä, tässä ja nyt! Janoa tarttua hetkeen ja unohtaa pelot hetkeksi! Janoa oppia uutta ja olla avoin.. Kaikkea!
Maistuisiko teille? :)
Koska ollaan laskettu meidän reissun kesto näköjään ihan päin prinkkalaa, niin tultiin taas uudelle ranchille hevostelemaan. Note to self: amerikan halki ei ajeta kolmea viikkoa, kahdessakin näkee hidastelemalla jo ihan riittävästi. Tosin sillä en sano että tämä kuukauden loma mua varsinaisesti harmittaisi..
Eilen illalla rakastuin lisää OK Cityn Bricktowniin. Siellä oli sellaista kunnon vanhan kaupungin fiilistä, modernilla lisällä. Käytiin syömässä Hootersin wingsejä, kun niillä oli keskiviikkotarjous. Tuli ähky ja oltiin taas ainoat naisasiakkaat. Muiden naisten kannattaisi myös käydä siellä. Hyvää ruokaa ja kauniita, palvelualttiita naisia. Toimii!
Tänään poikettiin siis reitiltä hiukan pohjoiseen, Island Guest Ranchille Amesiin. Tämä eroaa aika lailla siitä teksasin ranchistä. Täällä on esim. Puita. Eikä haise kakka kun eläinten laidun ei ole osa pihaa! :D
Jotenkin täällä preerian yössä mieli lepää. Sirkat sirittää ja tähdet tuikkii. Ja mietin jälleen kerran armasta kotisuomea.
Äsken istuttiin iltaa ranchin omistajien kanssa, koska uudella emännällä oli syntymäpäivät. Talon äiti oli kuollut vuotta aikaisemmin aivosyöpään, meinasi itku tulla kun kuuntelin tytön tarinaa sinisestä syntymäpäiväkakusta, jonka äiti oli hänelle joka vuosi. Nyt sininen kakku oli tyttären itsensä leipoma. Isä nosti myöhemmin maljan tyttärelleen ja perheelle.. Mukana oli myös tyttären kavereita neljä ja kaikki ottivat meidät, vieraat, avosylin vastaan. Tämä kaikki taas muistutti siitä, miten pitää olla kiitollinen joka hetkestä. Siitä että vaikka kaikki rakkat ei olekaan ympärillä, niin ei se elämä siihen lopu. Niin paljon on kyyneleitä tässäkin talossa vuodatettu, ja vielä ihan viime aikoina, mutta silti meidät jaksettiin ottaa vastaan kuin vanhat ystävät.
Tämä tapahtuma taas vain lisäsi mun janoa.. Janoa nauttia elämästä, tässä ja nyt! Janoa tarttua hetkeen ja unohtaa pelot hetkeksi! Janoa oppia uutta ja olla avoin.. Kaikkea!
Maistuisiko teille? :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)