Terveisiä Texasista, part II

Ja jatkoa seuraa, siirryttiin altaalta ilmastoinnin suojiin katsomaan Family Guyta Walmartin kautta. Ihanan amerikkalaista! :D Mulla tuli kameran muistikortti täyteen, joten piti ostaa uusi ja sitten taas eksyttiin ihastelemaan kaikkia turhuuksia mitä paikalliset ostoshelvetit tarjoaa (kuulin että shake weights mainokset on rantautuneet suomeen, jee). Ostin muuten sellasta jeesusteippiä missä on pääkalloja JA KYSYNPÄHÄN VAAN miksei mitään noin siistiä voi saada suomesta?? Aaarrggh. Muutan tänne.

Pakko tosiaan hehkuttaa tänne kaikkea kun on niin siistiä. Kyllä Matti oli oikeessa sanoessaan että elämä on ihmisen parasta aikaa. Ennen reissua jännitettiin molemmat mm sitä, mikä auto saadaan. Ja koska tämä reissu on eeppinen, niin toki saatiin myös Mustangi allemme, jiihaa. Voin muuten kertoa että nimittäin!!

Kiva sitten ajaa taas pösöllä.

Mutta mennäänpä takaisin reitille, muistakaa vaan että jos haluatte edullista leipää, sirkushuveja ja kirkkaita valoja, suunnistakaa Vegasin Planet Hollywoodiin (myös Palms Place on ok)! Eli keskiviikkona 24.8. Aloitettiin varsinainen Route 66, Vegas ei reittiin kuulu, eikä pari muutakaan paikkaa missä ollaan käyty.

Keskiviikkona tehtiin aika tyypillinen roadtripmoka ja ajettiin ihan hullun pitkä matka. Ja ajettiin myöskin harhaan, vaikka Kati ei välttämättä olekaan samaa mieltä. ;) Mutta suunnattiin ensimmäisenä Grand Canyonille. Oli suhteellisen viihdyttävää ajaa soratiellä katto auki, mutta maisemat oli kyllä upeat. Kanjonin sisäänpääsy oli n 40 dollaria, mutta siihen ei sisältynyt Skywalkia. Mutta sai siellä keikkua reunalla ilmankin.

Sitten ajeltiinkin navigaattorin ohjeistuksella jonnekin hevon helkuttiin. Ei tietoakaan vanhasta tiestä, mutta päädyttiin lopulta Seligmaniin, joka on osa Reitin pikkupaikkoja. Sieltä löydettiin legendaarinen ruokapaikka nimeltä Delgadillo's Snow Cap, jonka mainoksessa luki että "dead chicken", heh. Siellä oli myös pihassa jonkun paikallisen bändin treenit menossa. Harmi että se oli kiinni, joten jouduttiin hakemaan kaffet Roadkill Cafesta (You kill em, we grill em). Maintsinko koskaan aikaisemmassa blogissani että jenkkien kahvi on pahaa? Voin kertoa että puolessa vuodessa ei ole paljon edistystä tapahtunut. Tssk. Tämä täytyy tulla suomesta asti opettamaan...

Seligmanista ajettiin vielä kolme tuntia meidän viimeiseen etukäteen varattuun motelliin, eli Holbrookissa sijaitsevaan Wigwamsiin. Ihan hullun nostalginen paikka, missä sai nukkua tiipiissä! Täältä löytyi myös reissun ekat torakat, mmm.

Arzona kuittaa ja aloitetaan loppukevennys:

You know it's going to be a bad day when you put your bras on backwards and they fit better.

Kiitos ja hyvää yötä!