Vihdoin Vapaudenpatsas!

Otin eilen eli perjantaina koulusta omaa lomaa, koska halusin valmistautua henkisesti ja fyysisesti päivään Manhattanilla, ne on aina jotenkin niin kuluttavia. :D Hiukan kyllä hävetti jättää tunnit väliin, koska vielä torstaina vannotin kaikkia luokkakavereita tulemaan, koska meillä oli ryhmätyöpäivä. Aina ei voi voittaa ja sitä paitsi mulla oli tosi hyvä syy olla poissa!

Me varattiin Satokon kanssa liput Statue of Libertyn kruunuun elokuun loppupuolella ja eilen pitkän odotuksen jälkeen päästiin matkaan. Reissu olisi kyllä voinut alkaa paremminkin. Sovittiin treffit kello kaksitoista juna-asemalle, koska Satokolla oli meidän lippuvarausnumerot. Menin kahdeltatoista asemalle ja etsin Satokoa, jota ei tietysti näy missään. Odotan 20 minuuttia ja kaksi junaa menee menojaan (meidän piti olla 13.30 Battery Parkissa lunastamassa lippuja, ei muuten oltu). Sen jälkeen kiroan joka ikisen japanilaisen alimpaan helvettiin. Muihin ihmisiin ei vaan näköjään voi luottaa! Eniten mua pänni kuitenkin oma tyhmyys, pitikin luovuttaa ne liput sen eukon käsittelyyn.

Menin pettyneenä takaisin kämpille ja avasin sähköpostin missä on just sellaisella vammasella japanilaisenglannilla kirjotettu "I so sorry for late. I'm come station soon". Johon napakka vastaus: "FUCK YOU!!!" Eikä mun auttanut muuta kuin juosta parin kilometrin matka sinne asemalle uudestaan. Kummasti antoi muuten jaloille vauhtia se, kun tiesin pääseväni kohta huutamaan sille ihan päin naamaa! Tiedän, en ole kovin reilu, mutta nämä on just sellasia tapauksia, mitä mä en paina villasella. Jos jotain on sovittu kuukausia sitten ja siitä on vielä maksettukin, pidetään sopimuksesta kiinni! Vai mitä?

Ehdin olemaan jo tosi pettynyt etten pääsekään koko patsaalle, joten kun löysin Satokon sieltä asemalta, jätin sen huutamisen suhteellisen vähälle ja totesin vaan että hyvä että nyt ollaan molemmat paikan päällä. Joten juna ja metro alle ja kohti Battery Parkia. Mua inhotti olla myöhässä (Satoko oli ollut ryyppäämässä edellisenä iltana, että kiitos vaan) mutta onneksi kuitenkin saatiin lippumme. 15 dollaria on siis tuo varaus Vapaudenpatsaan kruunuun, joka muuten aukesi yleisölle uudestaan vasta heinäkuussa. Lipputoimistosta katsoin uudelleen sen jonotusajan ja nyt varatut liput menee tammikuulle!

Siellä satamassa oli ihan hemmetin pitkät jonot, mutta onneksi päästiin jonon ohitse noilla lipuilla. Täälläkin oli taas "lentokenttäturvatarkastus" eli piti taas ottaa kaikki takit ja vyöt ja kengät pois. Ne on tosi tarkkoja nykyään kaikissa kohteissa, ettei mitään ylimääräistä ole kenenkään mukana. Jäi se pullonavaaja multa viimeksi sinne Empire State Buildingiin.

Ja satamassa se patsas jo häämöttikin!

Mulla ei oikeastaan ollut mitään ennakkokäsityksiä Liberty Islandista, mutta kyllä se aika surkee pikku pläntti on maassa, jossa kaiken pitäisi olla isoa. Siellä ei todella ole muuta kuin se patsas, eikä sekään välttämättä koolla ole pilattu, vaikka muuten vaikuttava onkin.

Patsaaseen mennessä sai ottaa mukaansa vain yhden kameran ja pääsylipun, ei muuta. Kaikki muu piti laittaa säilytyslokeroihin, jonne muuten jätän sitten keväällä kun Anna ja Saku tulee käymään, takkini. Se oli kivutessa hiukkasen likaa, vaikka näköalatasanteella olikin kova tuuli. Yllätyin muuten iloisesti kun siellä oli suomenkieliset ohjeet, kuinka käyttää niitä lokeroita, noin kymmenestä kielivaihtoehdosta! Hyvä Suomi!!

Kaiken kaikkiaan 334 rappua oli matkaa Vapaudenpatsaan kruunuun. Alkuun se kipuaminen ei tuntunut missää ja mietinkin että eihän nää rappuset ole yhtään liian kapeat/jyrkät/pelottavat. Mutta tuli nuolastua ennen kuin tipahti.

Koska ensimmäisen näköalatasanteen jälkeen se tuska vasta alkoi. Pikkasen nousi meinaan syke pelkästään noiden rappusien katselusta. Että tonnekko mun muka pitäis kiivetä?!

Huh huh! Puoleenväliin rappusia kun pääsin, aloin huolestumaan lähinnä siitä paluumatkasta. Ei se kiipeäminen niinkään, kun ei nää taakseen vaan ylöspäin ja voi vaikka pitää silmiä kiinni. Mutta alaspäin tullessa olisi hyvä olla silmät auki..

Joko Anna alkaa houkutella?? :D

Mietin muuten myös, että kuinkahan isoluinen kaveri siihen portaikkoon mahtuu? Kai ne kuitenkin ymmärtää jättää hissittömät paikat muille..

Kruunuun kun päästiin, alkoi käydä selväksi, miksi sinne täytyy tehdä varaukset ja sinne on hyvin rajoitettu päiväkävijämäärä. Koska jos me päätettäisi laittaa kylmiksen vessa turistikohteeksi, sinnekin pitäisi tehdä ihan sama homma. Koska sen kokoinen se kruunun "näköalatasanne" on. Kruunun vartija kun näki mun ilmeen niin se vaan totesi: "Can you believe that some people actually thinks there is a restaurant here?" Vai että ravintola, sallikaa mun nauraa. Heti kun ehdin/jaksan/viittin, lataan teille videon jonka siellä kuvasin, niin saatte käsityksen siitä koosta. Mä en mitenkään liioittele tuon vessan kanssa.. Sinne mahtui noin viisi ihmistä kerralla!

Ostettiin muuten Satokon kanssa tommoset turistikruunut, oli pakko kun ne maksoi ainoastaan 2,50 dollaria! :D

Tossa mun kuvan taustalla näkyy ne kruunun pikku ikkunat. Jos halusi ottaa kuvan piti seistä noilla rappusilla, koska siellä ei juuri ylimääräistä tilaa ollut.. Tuon patsaan kuori on muuten tosi ohutta! Kyse on ennemminkin milleistä kuin sentistä. Ja tuolla kruunussa kun seisoi, pystyi tuntemaan kun se koko patsas huojui tuulessa. Ihan hullun pelottavaa! Sinne käsivarteen en olisi lähtenyt vaikka olisikin ollut mahdollisuus! Mulla kävi ihan sääliksi niitä työntekijöitä, jotka joutuvat nuo rappuset kipuamaan useamman kerran päivässä. En laita työhakemusta sinne.

Turvallisesti maan kamaralla jaksoi taas hymyillä. Se alastulo kesti varmaan kaksi kertaa niin kauan kuin ylösmeno! Tulin siis lasten tyyliin perse kiinni rapukossa suurimman osan matkasta. :D Mistä tulikin mieleen. Miten jotkut vanhemmat uskaltaa ottaa kersansa mukaan tonne kruunuun?

Meitä onnisti myös eilisen sään suhteen, vaikka onhan tämä syksy ollut täällä Nykissä ihan toista kuin Suomessa. Kivaa auringonpaistetta on päivittäin ja ehkä kerran viikkoon sataa. Ja sekin tulee yleensä yöaikaan. Lunta ei mun puolesta tarvi tullakaan, enköhän mä näe sitä sitten joululomalla Suomessa ihan riittävästi! :)

Meillä kävi paluumatkalla taas hirveä tuuri. Ehdittiin juuri ja juuri vikaan Manhattanille vievään laivaan, muut vaihtoehdot olisi olleet Ellis Island tai New Jersey, ei kovin houkuttelevaa. Paatin kyydissä nähtiin muuten ihan uskomattoman kaunis auringonlasku! Tykkään kun näkyi kauempana noita "dinosauruksia" ja sitten aurinko laski, näytti siltä kuin dinot olisivat menossa nukkumaan. Paattimatka kestää muuten arviolta 15 minuttia. Ei siis ollut liian traumatisoiva, vaikka eilen tuon tuulen takia aikamoinen merenkäynti olikin.

Mulla oli jalat ihan rakoilla ja kipeet eilisen jälkeen ja kämpillä menin heti nukkumaan. Tuli käveltyä niin paljon. Käppäiltiin nimittäin vielä kurkkimassa Canal Streetin väärennettyjen laukkojen markkinoita! :D Se on hyvä tietää mistä löytyy edullisia Vuittoneita ja Pradaa..

Mä odotan jo tosi kovasti, että täällä pääsis joulu alkamaan kunnolla. Manhattanilla ei näe Suomen tyyliin heti syyskuusta alkaen joulutavaroita, koska täällä juhlitaan vielä Kiitospäivää siinä välissä (joka on muuten ensi viikon perjantaina, jeeee!!). Mutta Rockefeller Centeriin pääsisi jo luistelemaan, täytyy mennä heti kun ehtii!

Mulla oli muuten eilen illallisen osilta possuiluamerikkapäivä. Söin KFC:iä ja cupcaken vielä jälkkäriksi. Nomnom! En ihan vaan ymmärrä, miksi tuota KFC:iä niin kovasti hehkutetaan, Tampereen Hookista saa edelleen maailman (mun maailman) parhaimmat kanaherkut. Tuolla ei ollut edes mozzarellatikkuja!

Tänään on ihan toisenlaiset suunnitelmat ja lähdenkin kohta kohti salitreenejä. Täytyy vielä sen verran saada tuota rasvaa pois että voin possuilla huoletta Suomessa sen kolme viikkoa! Mä olen nähnyt jo niin monet päiväunet jauhelihakastikkeesta, makkarasta (kyllä isä, meidän on pakko grillata ees kerran!), perunamuussista ja ruisleivästä.. OOOHH! Sit mä kuulkaa syön!

Viikonlopunjatkot!

Katri