Late Show with David Letterman

Eilen oli taas laiskiaispäivä. Opettaja kysyi multa tänään että onko kaikki ihan hyvin, kun en ole ollut kahtena päivänä (perjantaina ja eilen tiistaina) koulussa. Muutenhan oon nököttänyt luennoilla koko rahan edestä. Mutta oli mulla taas syy poissaololle. Tällä kertaa oli vuorossa vierailu CBS:n, joka on siis amerikkalainen TV-kanava, tiloissa Ed Sullivan -teatterilla. Tarkemmin sanottuna oltiin yleisönä Talk Showssa.

Ei se itse teatteri mikään henkeäsalpaava paikka varsinaisesti ollut, mutta mulla oli tosi hauska ilta! Samaa ei kyllä voi sanoa mun seuralaisista. Antakaahan kun mä taas hiukan valitan: Mä pidän itseäni täsmällisenä ihmisenä. Inhoan myöhästymistä (ihan jo siitäkin syystä, että mä aina punastun jos saavun viimeisenä paikalle ja kaikki tuijottaa) ihan yli kaiken. Ja myös sitä että paikalle saavutaan viime tipassa. Mä haluan olla vähintään 10-15 ajoissa paikan päällä. Skandinaaveja noin yleensäkin pidetään täsmällisinä, eikä paikalle saavuta puolta tuntia myöhemmin, eikä ne kuuluisat 15 minuuttia tee sinusta todellakaan tyylikästä. Päinvastoin.

Mulla oli meidän liput hallussa edelliseen iltaan asti, kunnes sain kumman päähänpiston, että annanpa kämppisten pitää huolta omista lipuistaan, onhan ne molemmat aikuisia ihmisiä. Virheliike. Vielä viisi minuuttia ennen junalle ja Manhattanille lähtöä sanoin, että ette tarvi muuta mukaan kuin liput ja kuvallisen henkilötodistuksen. Juna-asemalla se sekoilu sitten taas sai alkunsa, niin kuin viime perjantainakin. Ensin toinen kämppis huomaa muutamaa minuuttia ennen junan lähtöä unohtaneensa kaiken kämpille. Totta kai. Miten sattuikaan! Hän lähtee hakemaan tavaroitaan taksilla, jää kuppaamaan jonnekin ja myöhästytään junasta. Seuraava lähtee tunnin päästä.

Junassa kun istutaan toinen kämppis kysyy multa että kai tämä koulun henkilökortti käy. Siinä vaiheessa tekee mieli jo lyödä. Mä olen tuhat kertaa yrittänyt saada näiden henkisesti jälkeenjääneiden ihmisten päähän että KOULUN OPISKELIJAKORTTI EI OLE VIRALLINEN HENKILÖLLISYYSTODISTUS. Kuinka helvetin monta kertaa se pitää samoille ihmisille toistaa?? Ei kun junasta pois ja kämppis hyppää yhden pysäkinvälin jälkeen paluujunaan. Ja taas odotetaan tunti seuraavaa junaa.

Toisin sanoen kun kaupunkiin vihdoin päästiin, me oltiin melkein kolme tuntia myöhässä. Meille oli varattu esittelykierros siellä studiolla, mikä olisi mua ainakin äänentoistomielessä kiinnostanut. Kiitos näiden keskosten jäi sitten sekin väliin.

Suorassa lähetyksessä sentään oltiin ajoissa ja mä aioin pitää hauskaa seuralaisistani huolimatta. Mun piti ottaa kämppikset mun mukaani sen takia, että meidän pitäisi yrittää tulla toimeen... Muuten olisin valinnut mukaani pari luokkakaveria. Nämä kaksi valopäätä ei ymmärtänyt juuri mitään, kun niiden englanti on vähän mitä on.

Lettermanin vieraana oli Jerry Seinfeld ja Colin Firth. Etenkin tuo Seinfeld on ihan loistava koomikko. Meitä ennen shown alkua neuvottiin nauramaan vitseille, vaikka ei naurattaisikaan, mutta ainakaan mun ei tarvinnut teeskennellä ja tuskin kovin monen muunkaan. Oli kyllä mahtava tilaisuus päästä seuraamaan miten tämä(kin) täällä rapakon toisella puolella tapahtuu!

Illallista syötiin sitten amerikkalaiseen tyyliin T.G.I. Fridaysissa, missä en ole ennen käynyt. Taitaa muuten samainen ravintola olla tulossa suomeenkin ihan lähiaikoina! Ja kuulemma myös KFC.

Mä olen nyt Kiitospäivän lähestyessä saanut maistella moneen otteeseen bataattia (Sweet Potato -ranskalaiset on tuossa kuvassakin lautasella). Miksei kukaan ole kertonut mulle kuinka hyvää se on?? Bataatti ja kokonainen maissi on muuten sellaisia ruokavaliomuutoksia mitkä aion ehdottomasti tuoda täältä mukanani suomeen. Ja sitten kaikki mun kokkailuistani kärsivät joutuu kanssa maistamaan, hahahh! Bataatin luulisi kyllä myös maistuvan meidän isille, kun se on sellaista makeaa. ;)

Ettei nyt muuten taas menis ihan kehumiseksi, niin pitää vielä mainita, että tuolla ravintolassa oli ehkä maailman epämiellyttävin tarjoilija. Tippi sisällytettiin laskuun ja näinpä sille norsun******* piti antaa kymmenen dollaria ylimääräistä.. Ärsytti, mutta onneksi ruoka oli hyvää!

Ruokaa lähdettiin sulattelemaan Bryant Parkiin, koska huomattiin ohikulkiessa että siellä on luistelualue ja pikkuliikkeitä torin muodossa. Täällähän aukesi muutama viikko sitten nuo luistelukaukalot, Manhattanilla ainakin tietysti Rockefelleriin, Bryant Parkiin ja Keskuspuistoon. Rockefellerillä on suolainen 28 dollarin tuntitaksa, Bryant parkissa 13 dollaria ja keskuspuistossa alle kymmenen.. Hmm, mihinköhän sitä itse näistä päätyy kokeilemaan? Onhan se Rockefeller SE paikka, missä kaikki turistit käy, mutta kaippa meikäläinen voi olla vähemmän turisti ja mennä Keskuspuistoon.

Nämä kaukalot on Anna ja Saku muuten vielä helmikuussakin auki, että jos teitä kiinnostaa käydä polttamassa myös läskiä (ja jos meillä vaan mitenkään riittää aika..) niin voidaan mennä!

Mun piti tämä julkaista jo eilen, mutta Blogger oli päättänyt sylkäistä koko tekstin jonnekin uumeniinsa, enkä ikinä löytänyt alkuperäistä tekstiä. Arvatkaa kiroilinko kuinka moneen otteeseen. Tässä on vielä automaattitallennuskin, mutta silti puolet tekstistä kadonnut jonnekin avaruuteen!

Meillä on tänään Kiitospäivän ateria ja juhlallisuudet, meille on tulossa 11 vierasta. En malta odottaa, koska tuolta alakerrasta tulee erittäin hyvät tuoksut! Lisää lupaan kertoa myöhemmin, koska tästä viikonlopusta on tulossa kiireinen. Mutta mukava viiden päivän viikonloppu saatiin! Tänään yöllä pitää lähteä Black Fridayn kunniaksi jonottamaan vaatekauppoihin, koska ne aukeavat 12-4 aikaan yöllä ja luvassa olisi -70 % alennuksia.. Kuulostaako hyvältä? Tarinan mukaan viime vuonna kuoli kaksi naisihmistä, koska niiden päälle tallottiin ja olen kuullut, ettei paikallinen Stockmannin Hullut Päivät ole mikään leikin asia. Saa nähdä.. Pitäkää peukkuja että Kake selviää hengissä.

Nyt minä lähden haistelemaan mahdollisuuksiani saada jotain lounasta tuolta alakerran herkuista..

Hauskaa kiitospäivää kaikille, halauksia ja pusuja!

Katri