Vapaa-ajan ilot

Hitto kun en ole ennen tajunnut, miten hienoa elämä voi olla kun ei ole kolmea työpaikkaa, koulua ja tuhatta eri harrastusta! Tänne muuttaessa kaikki ylimääräinen karsiutui; yksi työpaikka riitti, koulussa pystyy keskittymään vain yhteen aineeseen, eikä mun tarvitse harrastaa muuta kuin kuntosalia! Mulla ei ole ollut viimeiseen kolmeen vuoteen näin paljon vapaa-aikaa ja nyt olen opetellut ihan pikkasen jo asiasta nauttimaankin. Päätin esimerkiksi olla stressaamatta siitä ettei mulla ole enää harjoittelupaikkaa. Elämä muuttui huomattavasti helpommaksi.

Luulette varmaan että mä sitten juoksen pitkin kylää kun on kerran paljon luppoaikaa? Nope. Mä nimittäin olen taas pitkästä aikaa saanut kirjastokärpäsen pureman! Nyt mulla on aikaa mun rakkaalle harrastukselle, lukemiselle! Kesällä päätin päästä yli englantiahdistuksestani (olen aina ajatellut että en voi ymmärtää elokuvia jos katson ne ilman tekstitystä tai jos luen kirjaa englanniksi) ja aloin silloin tällöin katsella leffoja, ilman tekstitystä. Ja mä pystyin siihen, ihme kyllä. Tai siis ymmärsin. Tästä rohkaistuneena menin lastenkirjaosastolle ja sain käsiini ensimmäisen osan Harry Potteria. Sillä tiellä ollaan edelleenkin. Mä olen tähän mennessä lukenut lähemmäs kaksikymmentä kirjaa, nälkä kun tuli. Teemat on yllättäen ollut aika vampyyriaiheisia tai fantasiahenkisiä; Stephenie Meyer (4 kirjaa), J. K. Rowling (7 kirjaa), Charlaine Harris (kaksi kirjaa) , Anne Rice (kaksi kirjaa) ja nyt viimeisimpänä kaksi kirjaa Neil Gaimanilta. Kivaa!! Mutta tylsää kun ei ole ketään, kenen kanssa jakaisin tämän innostuksen hyvistä kirjoista. Kerran yritin kaverin kanssa lounaalla avata keskustelua kirjoista, mutta se katkesi siihen, ettei se kuulemma tykkää lukemisesta. Ei. Tykkää. Lukemisesta? En mä koulukirjoista olisi halunnut keskustella! Pöh..

Olen lukenut edellämainittuja kirjailijoita ennenkin, mutta tietysti suomeksi. Ainoastaan Charlaine Harris ja Neil Gaiman on uusimpia tuttavuuksia. Ja etenkin muhun kolahti ja kovaa tuon Gaimanin kirjoitustyyli:

"There was karaoke. There was dancing. The old man got up to sing, on the makeshift stage, not once, that evening, but twice. He had a fine voice, and an excellent smile, and feet that twinkled when he danced. The first time he got up to sing, he sang 'What's new Pussycat?'. The second time he got up to sing, he ruined Fat Charlie's life." (Neil Gaiman: Anansi Boys)

Sillä on jotenkin erikoisen hauska tapa kuvailla noita kirjan hahmoja ja samalla kertoa tarinan "juonipaljastuksia". Myös kuiva huumori iskee muhun. Joskus lauseet saattaa olla hiukan liian pitkiä, että ne joutuu lukemaan pariin kertaan että ymmärtää (ja myös tuon kirjan fontti on ärsyttävän pientä, tulee tunne että tarvitsee suurennuslasin). Kiitokset kirjavinkistä lähtee Villelle!

Toinen juttu, missä olen ottanut kiinni laiminlyöntejä, on leffat. Miksei kukaan ole kertonut mulle kuinka loistavia Batman -leffat on?? Piti katsoa The Dark Knight kolmeen kertaan kun se oli niin paras! Mä olen aina pitänyt niitä pikkulasten juttuina mutta, Heath Ledger. Wow. Olen nyt myös valmistanut ja sivistänyt itseni Harry Potter -leffoilla (kyllä, olen nörtti), koska seitsemäs leffa tulee teattereihin täällä 19. päivä. Ja kohta olisi vuorossa Precious ja Brüno. Ja hienostokylttyyriä olen hakenut myös netin kätköistä (South Park) ja oppinut paljon uutta. Esim pimppapieru on queef, mikä saatta tietysti kiinnostaa vaikka Tiinaa ja Annaa. xD Sori!

Päivän loppukevennys ja faktavartti: Kake kolossikalmarina. Kolossikalmarilla on eläinkunnan suurimmat silmät. Aika siistiä! Huomatkaa myös silmäpussit.

Soronoo ja maanantainjatkoja sano Kake!

Katri

Ps. Mun huoneesta on pöllitty ihan hyvä määrä käteistä, jonka piti olla joulun suomenreissua varten. Toivoa sopii, että löytyy!