Central Park ja synttärit!

Lauantaina eli eilen Kake pisti samoiluvaatteet päälle ja lähti luonnon helmaan. Raivasin tieni läpi liaanien, puskien ja villieläimen ja viimein pääsin perille Central Parkiin!

Lähdin liikkeelle varsin aasialaispainotteisessa seurassa, koska niitä täällä tuntuu olevan pilvin pimein. Mulla meni hermo aika moneen kertaan. Oletteko koskaan hengannut aasialaisten kanssa?

1) Ne kävelee todella hitaasti. Ihan kuin niiden kenkien pohjissa olisi liimaa! (ne ei ota sellasta ohjusasentoa, niin kuin minä, minkä avulla pääsee siis etenemään maksiminopeutta.)

2) Kaupan nähdessään ne huutaa "FOTOFOTO!" ja juoksee sinne sisälle "ihan vaan nopeesti" häpläämään kaikkea mahdollista.

3) Kun päätöksiä yritetään tehdä, kukaan ei sano omaa mielipidettään, vaan kaikki yrittävät myötäillä toisiaan. "Ihan sama mulle. Tehdään miten sinä haluat." Mun thaikkukaveri on selittänyt tämän sillä, että aasialaiset on yleensä hyvin nöyriä. Mun mielestä taas oma mielipide pitää sanoa!

4) Kun jutellaan, aletaan hiplaamaan. Ne tykkää hyvin konkreettisesta kosketuksesta keskustellessa, kun taas mullahan on tämä oma reviirini.

Mutta sanotaanko heidän puolustukseksi, että aasialaiset miehet on oikeita herrasmiehiä. Sun ei koskaan tarvitse kantaa laukkuasi/ostoksiasi, pojat avaa aina ovet. Tarjoaa juotavat ja jäätelöt. Että oikeasti ihan kivoja tyyppejä vaikka mulla hermo palaakin pari kertaa tunnissa..

No niin. Ajauduin hiukan aiheesta ohi. Mentiin siis lauantaina Central Parkiin ja enemmistö halusi pyöräilemään, mutta minä vanhana juutalaisena kieltäydyin maksamasta mokomasta toiminnasta kolmeakymmentä dollaria. Siis 30 dollaria, että saat pyöräillä muutaman tunnin?? Pöyristyttävää! :D Sitten sain vääntää rautalangasta, ettei yksin olo haittaa mua - päinvastoin. Aika monet täällä ihmettelee että miksi mä menen ja teen yksin, että eihän mulla voi olla hauskaa. Voin vaan sanoa että harvoissa on ne kerrat kun mulla on ollut oikeasti hauskaa isossa porukassa. Mä tykkään katsella juttuja omaan tahtiini ja tehdä mitä haluan, voin sitten olla sosiaalinen eri tilanteessa. Eli muu porukka pyöräili eilen perseensä kipeäksi, kun mä käppäilin pitkin puistoa rauhalliseen tahtiin ja söin jäätelöä. HA! :D

Täällä alkaa ihan selkeästi jo olla sellaista syksyn tuntua ilmassa, mutta se ei tuntunut lauantaina haittaavan ketään. Ja tämmönen kelihän on parasta mulle, saan taas käyttää sukkiksia ja t-paitaa läkähtymättä.

Tuolta Central Parkista löytyi kyllä vaikka mitä! Vaikka onnistuinkin tutkimaan ehkä vain neljäsosan tuosta valtavasta 3,5 neliökilometrin alueesta, ehdin näkemään jo vaikka mitä. Siellä löytyy jotain katsottavaa ja ihmeteltävää parinkymmenen metrin välein. Mä näin stand up -temppuilua, tanssivia rullaluistelijoita, jonglööreja, miimikkoja, hierojia, maalaajia ja pari konserttiakin. Tämän lisäksi puistosta löytyy kuulemma kaikkea aina uima-altaasta huvipuistoon, minkä mä kyllä uskonkin!

Musta oli kuitenkin ehkä kaikista hauskinta katsella tavallisten nykkiläisten lauantain viettoa. Piknikkejä ja suutelevia pareja. Ja menihän siellä suihkulähteellä joku naimisiinkin. Jotenkin toi puisto oli niin vaikuttava, että itsekin alkoi kaipaamaan romantiikkaa! Olisihan se kiva painaa käsi kädessä jonkun kanssa veneajelulle. :)

Mä menin vanhana eräjormana myös tutkimaan puiston "huoltamattomampaa" osaa, joka on rauhoitettua aluetta. Se oli kyllä polusta huolimatta aika ryteikköä paikoin, tuli vähän hassu fiilis painaa siellä puskassa neonkeltasessa tutussa. Naurua herätti myös se, kun näin muutamaan otteeseen pariskuntia alastomina paneskelemassa pitkin sitä puskaa. Tosin se maisema kyllä oli just sellainen "puolijulkinen", mikä varmasti houkuttaa porukkaa ottamaan riskin. Että pankoot mun puolesta ihan just niin paljon kuin haluavat.

Muistelin siellä samotessa sitten, että joskus 90-luvulla Central Park on kuulemma ollut aika vaarallinen paikka, varsinkin yksinäiselle naiselle, joten ravasin takasin ihmisten ilmoille. Siellä kulki jonkun verran nimittäin sen näköstä äijää että kai niillekin olisi joku pieni nykäisy kelvannut. En jäänyt ottamaan asiasta selvää.

Kuten olen jo useampaan otteeseen valittanut, niin paikallinen ruoka on edelleen pahaa. Tai ei pahaa. Vaan jotenkin.. No pahaahan se on, ei sitä viitti suomalainen syödä. Tilannehan ratkeaa sillä että syödään muiden maiden tuotteita!

Mä olen jättänyt täällä täysin tuon kahvin juonnin, koska täällä laittavat ne porot pakkaseen ja se kahvi on niin hiton pahaa. Eilen kuitenkin päätin nauttia kana-mozzarella -leipäni kanssa kahvia. Oli niin hyvää. Starbucks osaa hommansa. Ja ranskalaiset osaa tehdä hyvää leipää. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Niin ja kuulin muuten tarinan siitä miten take-out kahvimukeihin on tullut se "Beware, HOT content" -varoitusteksti. Koska New York on oikeuteen haastamisen luvattu maa, tähän liittyy oikeusjuttu. Joku täti oli nimittäin varomattomasti juonut mukaan tilaamaansa kahvia, kaatanut sen päällensä ja nosti kahvilaa vastaan haasteen. Ja tietysti voitti. ;) Mulle on sanottu reissun aikana jo monta kertaa, että kannattaa tekemisineen ja sanomisineen olla varovainen, koska nykkiläiset ei pelkää haastaa sua oikeuteen. Got that.

Mun suosikkipaikkani Central Parkissa oli ehdottomasti Strawberry Fields. Mulla tuli siellä itse asiassa itku, koska se tilanne oli jotenkin niin liikuttava. Että ihmiset jaksaa tuoda sille Lennonin muistolaatalle edelleen kukkia.. Ja kynttilöitä.. Ja kirjeitä. Ja toki siellä oli joku soittamassa Beatlesin ja Lennonin ikivihreitä kitarallaan.

Hei enkä muuten edes tajunnut, että Strawberry Fields on nykissä, ennen kuin tänne muutin. Mulla on todella kummallisia aukkoja yleissivistyksessä.

"Imagine all the people living life in peace.."

Nyt on todiste siitä että olen käynyt Strawberry Fieldsillä. NIH! Mä ajattelin että käyn siellä vielä uudemman kerran myöhemmin syksystä ja vien sinne kanssa ruusun ja käyn poraamassa ihan kunnolla. :D Huvittaa näin jälkeenpäin että tavallaan noin "pienen" muistomerkin kohdalla liikuttuu, enhän mä edes koskaan ole ollut mikään kova The Beatles -fani.

Puistolenkin jälkeen halusin vielä vähän käppäillä Manhattanilla ja päädyin Upper West Sidelle. En ole käynyt vielä East Sidella, mutta voisin kuvitella sen olevan yhtä hulppea. Just ne kaikki kliseisimmät asunnot ja maisemat mitä näkee Sinkkuelämässä ja muissa New Yorkiin sijoittuvissa sarjoissa löytyy täältä. Jos mulla olis muutama miljoona ylimääräistä, niin voisin ostaa täältä itselleni kesäasunnon. Sitten ei tarvis tuntea syyllisyyttä niin kuin eilen. Ei ollu Kakella Pradaa päällä, vaan neonkeltanen tutu. Näytin varmaan rikolliselta.

Kävelin yläkaupungilta takaisin keskikaupungille. En näköjään osaa lähteä Manhattanilta menemättä Times Squarelle ihmettelemään. Paitsi ehkä lauantai TS:lla ei ole ehkä parhain idea, hitto että siellä oli taas muutama miljoona ihmistä kulkemassa mun tielläni. No oikeasti otin kyllä ihan rennosti, se karnevaali/festaritunnelma neonvaloineen on TS:n paras puoli!

Niin ja sitten ensi viikolla alkaa kuulemma Navy -viikot (kaikki jotka on katsoneen Sinkkuelämää, muistavat että Samanthalla oli pieni pakkomielle näistä merisotapojista). Siellä olikin tollanen patsas muistuttamassa asiasta. Sen juurella sai myös ottaa näinen merimiesnuttuisten söpöläisten kanssa kuvia tossa asennossa. Herpes, anyone? Kiva niille pojillekkin jostain dollarin tipistä käydä pussailemaan ties mitä ja ketä.

Mutta okei. Juutalainen myöntyi antamaan dollarin tipin tälle tädille. :D Ikäähän rouvalla oli 62 vuotta. Ja päällä oli bikinit ja nännejä peittämässä tasselit. Täti kiroili ihan hirveästi ja oli muutenkin liikkeellä sellaisella rokkiasenteella että pakko oli mennä samaan kuvaan! Tosin mä näytän hiukan ylipukeutuneelta tossa. Hauska paikka toi Times Square, vai mitä?

Tapasin yhdeksän jälkeen uudestaan nämä mun aasialaiskaverit ja lähdettiin yksissä tuumin takaisin Westchesteriin. Sitten yksi Ding Ding (vannon, etten nauranut ihan hirveen paljoa kun se esitteli itsensä) kertoi junassa että sillä on synttärit ja siitä se idea sitten lähti..

Haettiin sevenelevenistä kaljaa, mentiin ensin kampukselle, pelattiin juomapeliä nimeltä "Go, back, jump", oltiin liian äänekkäitä ja päädyttiin läheiselle järvelle siinä yhden aikaan yöllä, katsomaan auringon nousua. :D Saatiin siinä sitten tosiaan muutama tunti odottaa ja kyllä meillä olikin tosi hauskaa. Toi juomapeli vaatii aika kovaa keskittymistä ja koska noi kiinalaiset pojat ei ole ihan niin tottuneita kaljanjuontiin, kuten esimerkiksi tää kovis suomesta, niin niistä tuli aika äkkiä pelin heikoimpia lenkkejä. Ja jos keskittyminen herpaantuu pelin aikana, joudut juomaan koko ajan. Synttärisankari keräilikin itseään pitkin laituria useampaan otteeseen siinä illan aikana.

Kake ja Ding Ding (ee helvetti.. :D)

Mulla oli siis varsin mukava lauantai! Tosin nyt tämä sunnuntai on kulunut hiukan kohmelossa, koska sain nukuttua vaan muutaman tunnin. Tosin onhan se mukavampi aloittaa työviikko kun pääsee tänään ajoissa nukkumaan, kun kerrankin väsyttää.

Ai niin, vielä yksi juttu. Tänään muutti taloon uusi kämppis Japanista. Mitzuki ja se on tosi ujo. En ehkä kestä kun nimenkin sai potkia ulos..

Hauskaa viikon aloitusta Kaken kullille. :DDDDDDDDDDDDDDDDD (nyt minä menen nukkumaan............................)

Katri

Infoa

Ihan vaan nopea info, että laitoin blogiin kommenttivalvonnan. Voitte siis ihan normaalisti kommentoida, mutta kommentit tulevat ensin mun tarkastettavaksi. Näin huomaan kaikki kommentit jotka tulee vanhempiinkin postauksiin, eikä mun tarvi joka kerta rullata koko blogia läpi. :)

Katri

Introducing Tarrytown

Hi everyone! My name is Cake Sandbay and I live in Tarrytown. Tarrytown is a village in Westchester County, New York, United States and the population is about 12,000. Tarrytown is part of the town of Greenburgh, other parts and next villages are called Sleepy Hollow (former North Tarrytown) and Irvington. Tarrytown is a nice place to live. Here are many good restaurants and they are serving food from different countries, like Brazil, Mexicó, Portugal, Greece and Italy. And of course we have a McDonald's too! :) We have a great campus area up of the hill, with swimming pool, gym and dance studios. They have a zero tolerance in alcohol and other drugs at campus, but you are able to find a party every night if you want. Tarrytown is located near (oh well, close enough) the City and train goes to the Manhattan, but it's not too close, so you'll have a good night sleep. Here's my new hometown in pictures!

Morjesta! Olen Santiksen Kake ja asun Westchesterin piirikunnassa, tarkemmin sanottuna Tarrytownissa. Osavaltio on New York ja maa tietysti Yhdysvallat. Tarrytownin asukasluku on noin 12 000 ja se on osa Greenburghin kaupunkia (täälläkin on siis tapahtunut yhteensulautumista pienten kylien välillä, vähän niin kuin siellä Akaassa ja aika monessa muussakin paikassa.. ;)). Täällä on ihan kiva asua, kaupungilla on paljon eri maiden ruokaa tarjoavia ravintoloita mäkkäreineen, on vaatekauppoja ja kaikkea mitä tällainen pikkukaupunki voi ikinä tarvitakkaan. Tarrytownissa on myös kiva kampusalue tuolla mäen päällä. Sieltä voit löytää uima-altaan, kuntosalin ja tanssistudioita. Kampuksella on nollatoleranssi alkoholin ja muiden huumavien juttujen suhteen, mutta halutessasi sieltä löytyy kyllä pippaloita vaikka joka illalle. Eukko joka pyyhkii kissalla pöytää, niinpä niin. :) Tarrytown on suhteellisen lähellä New York Cityä ja juna menee suoraan Manhattanille, joten tylsää ei ehdi tulla, mutta saat nukkua yösi rauhassa. Tässäpä muutama kuva uudesta kotikaupungistani.

So, where do I live? I live in a nice detached house near the shops and the centre of the village. Right now my room is so messy, so I didn't take any pictures of it. :D I don't want to clean today, it's friday. But soon I'll show you. My room is quite big and I have walk-in closet for my clothes. And here's lots of light. My room is in the corner of the house, so I have four windows. (rest of the house is messy too, because I have been here alone since everyone else are having a summer vacation, fuck them!)

Ai missä asun? Asun omakotitalossa joka on lähellä kauppoja ja kylän keskustaa. Tällä hetkellä mun huone on liian sotkuinen kuvattavaksi, enkä varta vasten viitsi siivota, kun on perjantaikin ja kaikkee. :D Näytän talon sisustaa sitten myöhemmin. Mun huoneeni on aika iso ja mulla on oma vaatehuone. Huone on myös valoisa koska täällä on neljä ikkunaa (huone sijaitsee talon kulmassa..).

My room is the one with balcony on the left hand side. Lucky me? No, balcony's floor is black and in this heat it's so hot, that you can't walk on it. Poop.

Mun huoneeni on kuvassa katsottuna vasemmalla puolella, tuo parvekkeellinen siis. Voisi kuvitella että kämppäkaverit on kateellisia parvekkeesta? Voin kertoa että se on kirjaimellisesti kuumaa kamaa. :D Sen lattia on jotain mustaa ainetta, joka muuttuu tässä auringonpaisteessa ihanan kuumaksi. Ei siinä voi kävellä. Kökkö.

I think that Tarrytown is a typical village in America. Lots of detached houses with american flags. Uphill or downhill everywhere. Electric lines are tangled each other when you look up. People have nice new cars. People have ads in their mailboxes. "I vote Hillary Clinton" etc.

Mun mielestä Tarrytown on tyypillinen amerikkalaiskylä. Tää on omakotitaloaluetta ja talojen kyljistä melkein poikkeuksetta roikkuu amerikan lippu. Jos jonnekin haluat mennä, liikut ylä- tai alamäkeen. Kun katsot ylöspäin voit nähdä sähköjohtoja hirveissä nipuissa sotkeentuneena toisiinsa. Ihmisillä on hienoja uusia autoja ja postilaatikoissa mainostetaan ketä äänestetään (vrt. tätä siihen kuinka suomessa kaikki on ihan hiljaa omista mielipiteistään). Tuli muuten mieleen että yleensä autojen rekkareissakin on ylimääräisiä mainoksia, mitkä kertoo yleensä omistajan mieltymyksistä. Täällä yhdessä naapurin autossa lukee rekisterinumeron yllä "I love curry." :DD

This is something what is waiting for me every day. My way to home. Gotta hate the uphill! Especially when it's like 38 degrees celsius. Fuck that shit! At least I don't need to work out that much extra anymore.

Tämä näky odottaa mua joka päivä kun on päästävä kämpille. Vihaan ylämäkeä, etenkin tässä kuumuudessa. Täällä on taas lähemmäs 38 astetta tota lehmänhönkäystä. Hyvä puoli on, ettei tarvi reenata ihan niin paljoa. Hyötyliikunta kunniaan!

Tarrytown's Broadway.

Tarrytown's Main Street

Today I bought a present for myself. Whole rye bread and swiss cream cheese (can you believe, that little package is like five euros..)! Nom! But now I feel funny in my stomach, so maybe I need to go to a bathroom soon. :D

Ostin tänään itselleni lahjan, nimittäin ruisleipää (kuvitelkaa, että toi pieni viiden leivän paketti maksaa melkein viisi euroa..) ja kermajuustoa! Hyvää on! Tosin nyt tuntuu vatsassa siltä että vois raahautua puuteroimaan nenänsä tonne naistenhuoneeseen. Onnittelut seuraavalle kävijälle.

Now I need to go. People from campus said to me that they are coming here and cheer me up because I feel bored. So I need to clean after all. Fffffs.

Nyt pitää mennä. Pari kaveria tulee kampukselta piristämään mua kun on tylsää, joten mun on näemmä pakko siivota. Edes vähäsen. Voi vvvv.

Pusuja ja halauksia! Hugs and kisses!

Ps. Can you see any improvement in my english, Elani? :)

Katri

Yhtä hymyä, osa 2/2

Yksi asia, mikä saa minut hymyilemään vielä tänäänkin, on hyvä ruoka. Mä olen jo useampaan otteeseen itkenyt/kironnut sitä kuinka pahaa ruokaa täällä on. Ensimmäisen kuukauden sitä jaksoi kyllä syödä irvistämättä, mutta nyt oon ihan kurkkuani myöten täynnä. Öljyssä paistettuja kasviksia, riisiä, kanaa, porsaanlihapaloja riisissä, mötiköitä (dumplings = sellaisia kasviksilla täytettyjä vehnätaskuja, tarjoillaan soijan kanssa), hodareita, pizzaa, hampurilaisia, cheddar-juustoa.. Aina sitä samaa viikosta toiseen. Voitte arvata että kyllästyttää. MISSÄ ON MUN PERUNAT JA LIHA??

Eilen lähdin seikkailemaan hetken mielijohteesta Brooklyniin. Tai en ihan hetken mielijohteesta, siellä oli pari bändiä keikalla. Mutta seikkailua se ainakin oli, koska en siellä päin kaupunkia ole ennen käynyt. Eli metro alle. Metrokartan kanssa pärjää näköjään ihan loputtoman pitkälle, koska löysin sen baarin todella helposti, missä se keikka oli. Hauskaa mulla oli myös! Tosin onhan nuo metalli-ihmiset täällä aika pelottavia. Ja saatoin myös ehkä juosta ne osuudet mitkä Brooklynissä piti kävellä maan pinnalla. Kun on tottunut cityyn, saattaa noiden lähiöiden sotkuisuus tuntua aika arveluttavalta. Ja mun on myös hankala maastoutua tän punasen tukan kanssa. :D

Keikka loppui suht aikaisin kun oli vaan kaksi bändiä, eikä vielä huvittanut lähteä junailemaan takaisin Westchesteriin, joten otin metron mun ikisuosikkipaikalle, Times Squarelle! Siellä jaksais ihmetellä niitä valoja ja sarjakuvaotuksia ja kauppoja vaikka tuntikaupalla. Etenkin auringonlaskun jälkeen ne neonvalot on niin kauniita..

Mutta sitten itse asiaan. Mun piti ensin kokeilla TS:lla sellaista ravintolaa kuin Planet Hollywood ja meninkin jo sisälle asti, kunnes huomasin sen mailin pituisen jonon. Ajattelin että ei kiitos, mieluummin menen vaikka mäkkäriin. Ja kun olin jo matkalla mäkkäriin, huomasin semmoisella sivukujalla irkkupubin. Tampereen O'Connelss mielessä kipitin sinne sisään. Ja onneksi huomasin! Ei hemmetti miten hyvää ruokaa! Jos maha olis vetäny, olisin pyytänyt santsilautasen..

Söin perunamuussia lihakastikkeella ja KEITETYILLÄ vihanneksilla! Kylkeen tuli sellaista valkosipulileipää joka oli ihan uskomattoman hyvää (mun oli pakko pölliä laukun täytteeks ylimääräiset, mitä en jaksanut syödä :DD) ja muffinsseja. Taivas! *sydämiä tähän paljon* Hyvä ruoka, parempi mieli ei voisi enempää paikkaansa pitää. Myöskin olut oli hyvää, join ahneena kolme tuoppia, koska siellä oli niin söpö tarjoilija. Oluenystäville suosittelen lämmöllä Hoegaardenia Belgiasta! NOM!

Siinäpä minun lempipaikkani Manhattanilla taas neonvaloissa. On se vaan kiva! Harmi ettei sitä saa tallennettua kunnolla kameralle. Siis kaikkea sitä fiilistäkin.

Siellä Times Squarella pyörii aina kaikennäköisiä sarjakuvista ja leffoista tuttuja hahmoja.. Kun olin illalla vyörymässä (aika kirjaimmellisesti kaiken sen ruoan jälkeen) takaisin Grand Centralille, törmäsin Hämähäkkimieheen. Hämähäkkimiehen kehut oli pisteenä i:n päällä, oli ihan hemmetin kiva päivä ja ilta. Hämis halusi myös mun kanssa yhteiskuvaan, koska mulla on samanvärinen tukka kuin Kirsten Dunstilla, sillä hämiksen tytöllä. ;)

Kuvasta välittyy fiilis, kuinka hauskaa mulla oli. Tosin vähän säälitti tuo tuulenpieksemä Hämähäkkimies, sai nimittäin nostaa suomalaista lihaa ihan jonnin verran...

Toivottavasti teillä on yhtä kivaa kuin mulla!

Rakkautta!

Katri

Yhtä hymyä, osa 1/2

Tänään on tullut hymyiltyä paljon. Töissä sujuu hyvin ja alan vihdoin viihtymään myös kämpillä, kun se inhottava ranskalaisämmä lähti menemään. Ja yks paikallinen luuli mua amerikkalaiseks! :D On tosi hyvä fiilis, nyt kun kaikki asiat tuntuu lähteneen rullaamaan omalla painollaan ja hyvällä rutiinilla. Tähän toki vaikuttaa myös se, että oon hengannut aika paljon yliopistolla (luennoilla, en kampusbileissä!) ja saanut kehuja. :D hahah. Ei vaan. Nyt kun kohta olen ollut täällä kaksi kuukautta, niin onhan se kiva kuulla, että englanti ei ole enää samalla tasolla kuin tullessa. Itse oon kiinnittänyt huomiota ainakin tuon lausumisen parantumiseen ja alkaa se tankerosuomiaksenttikin vähä vähältä väistymään, saa vaan nähdä mitä tulee tilalle.

Tällä viikolla meillä on ollut keskusteluklubeja ja interaktiivisia luentoja, joissa tunnit painottuu kieliopin sijaan keskusteluun. Yritän myös henkisesti valmistautua TOEFL -kielitestiin ja me tehtiinkin tiistaina muutama siihen liittyvä koe. Meille annettiin 30 sekuntia aikaa valmistautua ja kysymys kuului: "Kerro ihailemastasi henkilöstä." Ja sitten luokan eteen pitämään puhe, jonka piti kestää minuutti. Mähän olin ihan kakkat housuissa siellä kun odottelin omaa vuoroani, en ole koskaan tykännyt olla tuollain "keskipisteenä" ja kaikkien edessä änkyttämässä ja punastelemassa. Mutta sitten kun mun oma vuoro tuli niin jotain tapahtui. En edes oikein tiedä mitä. Tuli sellanen varma olo ja sitä englantia alko vaan tulla jostain. :D Minuutti oli nopeasti ohi, enkä mennyt takaisin paikoilleni naama punaisena (okei, kädet vähän tärisi. Ja jalat. Ehkä koko kroppa. Ja saatto olla teelusikallinen pissaa taas housuissa). Mun puheen jälkeen luokka rupes taputtamaan ja sitten opettajakin vielä rupes kehumaan, että kylläpä sä osaat puhua hienosti yleisölle. Arvatkaa vaan olinko kun puulla päähän lyöty, ei mulle ole koskaan sanottu noin! Olin kuulemma ottanut katsekontaktin kaikkiin ja kertonut vissiin jonkun vitsinkin, itsehän en näin jälkeenpäin kyllä mitään tällaista muista..

Eilen tunnilla ohimennen satuin sitten mainitsemaan että osaan pikkasen soittaa pianoa ja trumpettia, niin meidän opettaja taas innostui, kun se vetää sellaista musiikkiklubia tuolla kampuksella. Ja tokihan jokaisen itseään kunnioittavan, yhteisöllisen opiskelijan kuuluu ottaa osaa johonkin klubiin (eli toisin sanoen joutua lokeroiduksi, onneksi toi musiikkiklubi ei ole se kaikista nörtein..). Siis itsehän ensin mietin, että voisin mennä vaikka matikkaklubiin laskeen trigonometrisiä funktioita, kun oon niissä niin hyvä, tai vaikka pallonheittoklubiin. Mutta päädyin sitten kuiteskin tuohon musiikkiklubiin. ;) Tänään on mulle ensimmäinen kokoontuminen, että siitä infoa sitten myöhemmin.

Olen ottanut nyt iltaisin tavaks katsoa uutisia ja jotain tv-ohjelmaa, että kuullun ymmärtäminen paranisi. Alkaa turhauttaa pyytää ihmisiä aina puhumaan hitaammin tai toistamaan sanomisiaan. Etenkin kaupan kassat on pahoja, niiden puheesta ei saa ikinä selvää. Toinen on uutistenlukijat. Ja uutisista tulikin mieleen.. Muistatte varmaan kun valitin ettei WTC:n Ground Zerolla ole vielä mitään? Pari päivää sitten uutisissa kerrottiin, että ovat saaneet luvan rakentaa moskeijan siihen alueelle ja rakentaminenkin aloitetaan ilmeisesti ihan ensi kädessä. Aikamoista. Tästähän nyt sitten kaikki vääntää kättä. Onko oikein rakentaa moskeijaa sinne/älkää sekoittako terroritekoihin uskontoa.. Puolesta ja vastaan siis. Aika rankka juttu. Ehkä yleisen rauhan vuoksi voisi olla parasta rakentaa se moskeija jollekkin toiselle kohtaa? Ainakin täällä päin maailmaa tämä uutinen tuntuu herättävän aika tunteellisia reaktioita. Saa siis nähdä mitä tuleman pitää.

Jatkuu seuraavassa postissa..

Katri

TV-lupamaksuista

Kävin tänään viikkottaisella luennolla yliopistossa ja taas tuli ilmi muutamia eroja jenkkilän ja Suomen välillä. Tässä on muuten yksi niistä suurimmista syistä minkä takia halusin opiskelemaan/töihin/asumaan ulkomaille, koska se on paras tapa oppia vieraasta kulttuurista. Lomamatkat kun tuppaa painottumaan pelkästään turisteiluun. Luennot täällä on tosi mielenkiintoisia, mutta kyllä siellä saa varovainen olla, kuinka ilmaisee oman mielipiteensä, vai ilmaiseeko ollenkaan. Ensimmäisellä tunnillahan meille opetettiin ihan kädestä pitäen fraasit, kuinka käydä kohteliasta keskustelua, mutta olla eri mieltä. :D Mutta arvatkaa vaan, kun tarpeeksi alkaa ottaa kaaliin, kykeneekö niitä muistamaan. Helpompi on vaan pää punasena toitottaa omaa näkemystään. Voitto! Toki itsehän en koskaan tällaista harrasta.

Luennolla oli tänään tarkoitus kartottaa meidän tekniikkasanastoa etenkin tietokoneiden puolella, mutta erään punapään palava halu avautua suomen TV-lupamaksuista käänsi keskustelun ihan toisille raiteille. Kyseinen maksu ei siis ilmeisesti ole kovin yleinen, joku kertoi että Etelä-Afrikassa saattaa olla kyseisen kaltainen maksu myös. Mutta ei siis täällä amerikassa. Tosin näillä televisiosta tuleekin 8-10 minuutin välein suurinpiirtein samanpituiset mainokset, että kyllähän niillä saadaan lupamaksun kokoinen aukko täytettyä, eli asiasta syntyi lopulta iha yhteisymmärrys (tosin on se lupamaksu mun mielestä siltikin liian kallis, ainakin opiskelijalle!).

Yleensä tuolla luennoilla käy sillain, että kun aihe vähänkin vaihtuu siitä alkuperäisestä, se alkaa rönsyilemään aika pahasti. Niin kävi taas tänäänkin, kun yksi ilmeisesti huonosti yönsä nukkunut ja väärällä jalalla noussut kiinalais-japanilainen (on siis molempien maiden kansalainen, how weird is that? Kuinka kummallista?) tyttö veti herneet nenään meidän lupamaksuista ja keskustelu kääntyi lopulta siihen kuinka eri maiden hallitukset sortaa pientä ihmistä. :D Välillä kyllä alkoi naurattamaan, vaikka toki kaikilla on oikeus olla vihainen. Mä en tiedä pitääkö tämä paikkaansa, mutta se tyttö mainitsi, ettei Japanissa ole ollenkaan veroja. Eikä näin ollen tajunnut, miksi omasta omaisuudestaan pitäisi vielä ostonkin jälkeen maksaa lisää. Ja kyllähän toi lause tollaisenaan tietysti hiukan kummalliselta kuulostaa.

Joka tapauksessa tästä hallitusraivosta päästiin mulle ihan uuteen asiaan, nimittäin The Federal Reserveen joka on siis yhdysvaltain keskuspankki. Ja mikä tässä sitten oli mulle niin outoa, mitä en pysty ymmärtämään? No, tunnilla sain vähän sen käsityksen, että tämä kansanpankki on yritys, joka vähän niin kuin (karkeasti sanottuna, turha kenenkään fiksun vetää tästä palkokasvia henkitorveensa) omistaa amerikan dollarin. Siis yritys. Ei esim. valtio. O_O Fedistä laitetaan esimerkiksi jakoon kaikki amerikan setelit ja systeemin johtokunta (ehkä 'yrityksen' omistaja/t) päättää korosta, tai miksikä sitä ikinä kutsutaankaan. Rahan arvosta? Ehkä, en vielä tiedä, mutta täytynee ottaa asiasta selvää. Ja tietysti kyseisen yrityksen johtoportaassa olevat ihmiset on jotain ihan hirveitä julkkiksiakin. Ei ymmärrä. Mä oon hajoillut tätä koko päivän ajan. Ei tämä varmaan kiinnosta ketään muuta, kunhan vaan pölisen teille lämpimikseni.

Toisaalta nämä kaikki kulttuurilliset erot saa mut hiukan ahdistumaan ja kaipaamaan kotiin. Harmittaa että useimpien asioiden välissä on aina joko kielellinen tai kulttuurillinen ero. Että kukaan ei ymmärrä sua ihan täysin. Toisaalta on kivaa "viedä suomea maailmalle" ja kertoa omaa näkemystään meidän kulttuurista. Isona miinuksena on se, ettet oikein voi aina ilmaista mielipidettäsi, koska saatat loukata jotakuta todella pahasti. Suomessa keskustelun käyminen on helpompaa, koska yleensä erot ihmisten välillä ei ole aivan niin suuria. Täällä ihmissuhteet tuntuu jäävän niin pinnalliselle tasolle juuri tuosta syystä. Että sä et voi sataprosenttisesti olla oma itsesi. Kakea harmittaa, koska kaipaisin ystävää.

Ettei nyt menis liian synkäksi niin täytyy kertoa muutama hassu juttu metrosta, siellä on oikeesti ne amerikan kummallisimmat hiipparit, voin kertoa. :D

1) Eräs setä käytti banaania puhelimena ihan naama peruslukemilla, mikä lie hullu.

2) Toinen setä oli pukeutunut Spider Maniksi ja saarnasi maailmanlopusta suhteellisen kovaan ääneen.

3) Yksi wall street hemmo kuvitteli mun ja sen harrastaneen seksiä 'viime lauantaina' ja kun totesin että ei kyllä olla niin tyyppi kysyy että haluatko nyt. Että näin.

Kaikkee sitä....

Pirtsakkaa tiistaita, Kake ottaa pienet tirsat ennen dinneriä.

Katri