tiistai 13. heinäkuuta 2010

Kotimaa kun taakse jäi

Voi voi. Viikonloppu oli tylsä ja nyt alkuviikko yrittää masentaa tätä majavaa. Kävin lauantaina kampuksella asuntolabileissä. Ennakko-odotuksena oli että bileet olisi ihan mielettömät, mutta aika pian kyllä huomas ettei nää ihmiset täällä osaa juhlia. Päädyin sitten lopulta korjaamaan yhden kanssaopiskelijan kielioppivirheitä, jonka jälkeen tajusin että taitaa olla juhlat mun osalta ohi. Miten tylsää istua ja juoda kaljaa jossain hikisessä, perseenreiän kokoisessa huoneessa kahdenkymmenen muun ihmisen kanssa.. Blah, mulla ei ole mitään yhteistä näiden ihmisten kanssa. Alkaa epätoivo iskemään!

Eilen oli oikein maanantaiden maanantai. Silmä kourassa tuli selitettyä asioita suomeks muutamaan otteeseen, kun ei toi englanti oikein ottanut sujuakseen. Tänään aamulla taas meinasin saada paloauton letkusta, kun se pillit soiden ohitti mut ja letku putosi matkan varrelle. Siinä sitten teelusikallinen pissaa housuissa mietin että menisköhän takaisin peiton alle ja kuinka monta päivää mulla onkaan vielä paluuseen jäljellä.. Huoh. Havaittavissa taas jotain masennusta?

Jotenkin tää maa rassaa mua pahemman kerran. Nyt kun isoin ikävä perhettä ja kavereita ajatellen helpotti, alkoi tulla ikävä kotimaata. Suomea. Sitä ruokaa. Ilmastoa. Apaattisia ihmisiä, jotka ei teeskentele ystävällistä.. Sitä kaikkea. Sitten kun tulen takaisin, lupaan olla valittamatta suomen asioista ainakaan kuukauteen! ;)

Suurin masennus ja raivon aihe on kuitenkin ensi lauantai. 17. heinäkuuta. Yritän olla ajattelematta sitä, mutta väkisinhän tässä iskee ihan jäätävä kriisi päälle! Miksi, oi MIKSI mä en voi olla ikuisesti 21-vuotias??! Joku hemmetin 23.. Ikävä numero! Tuntuu etten ole saanut mitään aikaiseksi. Ainakaan mitään mitä ehkä 23-vuotiaan ihmisen olisi kuulunut saavuttaa. Pitäis olla korkeakoulututkintoa, poikakaveria ja varmaan asuntolainaakin. Masennus sanoo että olen epäonnistunut. Huoh. Alkaakohan olla se aika kuukaudesta...

Jotain piristettä on tälle viikolle saatava. Torstaina olisi White Plainsilla jotkut reivit, mutta ei tässä paljon tanssijalkaa ole vipattanut. Sen verran kuitenkin uskallan loppuviikon suunnitelmista paljastaa, että meikästä tulee tosi-tvtähti! :D Otin perjantain töistä vapaata, kun meille tulee Animal Planet kuvaamaan yhden jakson sellaista koirankoulutusohjelmaa kuin "It's me or the Dog". Paikallisella neloskanavalla tulee sitten näkymään. Ihan hyvä saadakkin noille kahdelle hullulle jotain tapoja! Ja on myös upeaa päästä seuraamaan, miten tollaista amerikkasarjaa tehdään. Tai siis kuinka paljon siinä pitää sit näytellä, koska eihän meidän Idgy ja Skipper ole kovinkaan pahatapaisia.. Jännityksellä siis odotetaan.

Tänään taas upottaudutaan joogan ihmeelliseen maailmaan ja katsotaan, josko se keskiviikko olisi kiva päivä...

Halituksin

Katri

3 kommenttia:

  1. Rakas Katri,
    ole nyt varovainen, mokoma sinisilmäinen naiivi tyttö NYkissä!!!Maailma opettaa ja kaupunkilegendat ovat valitettavasti osittain totta. Suomeksi kiroilu auttaa ovalla äänellä karkoittamaan monet yrittäjät.
    Täti se voisi kirjoittaa myös blogia, kesä keski-ikäisenä naisena. On tässä tullut hieman velottua mennyttä nuoruutta. Aloitin tämän kahdeksan viikon vaivaisen palkallisen lomani menemällä ns. aikuisten leirille. Nukuin pakuni takaluukussa -ne vähät tunnit, mitä voimajouma ei enää vaikuttanut. Samalla vauhdilla sitten pyyhkäisin Ruisrokkiin katsomaan USAsta bändiä nimeltä Splsch (kirjoitetaankohan se näin). Kivaa oli!Nyt olen menossa Norjan lappiin Teron kanssa, Lofotit on tähtäin. Ilmat ovat olleet niin helteiset, että nestetä kuluu ja uimassa pitää käydä tämän tästä.
    Voi hyvin siellä ja kaikki ne jotka lukevat tätä, hyvää vointia myös teille. Annalle ja sakulle erityisterkut ja Annalle moite, että ei lomalla käynyt Lohjalla! Taidan tulle tarkastamaan tilanteen sinne Raumalle vielä kesän aikana ja se on aina pahempi vaihtoehto.

    T.Tarja

    VastaaPoista
  2. Voi voi Kaké!

    Ihan tuli tippa silmään, kun luin tätä juttuasi. Ymmärrän sua vaan niin hyvin. Haluaisin nyt heittää tähän jotain viisasta ja kannustavaa. Mutta miten ihmeessä mä, joka ikävöin heti kaikkee: ihmisiä, kotia, koiraa, kissoja, keinutuolia, omaa sänkyä, kotomaata, ... ihan kaikkee, kun olen parikin päivää poissa, osaisin sen tehdä?
    Kurjaa, ettei niistä kavereista siellä ole edes bilettään kunnolla:( Toivottavasti nyt löytyisi edes joku, jolla olisi jotain yhteistä sun kanssas !! Sellanen, joka ei esitä ystävällistä vaan olis just sellanen kun on. Ja prkl, kaikenlaiset letkutkin alkaa käydä uhkaaviksi siellä. Pitäis vääntää umpisolmuun kaikki ;)
    Mutta tuohon, miksi en voi olla aina 21 vuotias, voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että kun ikää tulee tarpeeksi, niin elämä helpottaa kummasti. Ei enää tarvi hötkyillä kaikenlaisista asioista :) Ja miten niin, et ole saavuttanut mitään? Hitto - Kaké on muusikko ja musiikkiteknologi. Ja ulkomailla hankkimassa kokemuksia ja kielitaitoo!! Sit olet huippuhieno tytär, sisko, ystävä <3 Siinähän sitä on yhdelle 23-vuotiaalle kerrakseen! Eikä ole mikään sääntö, että pitäis olla korkeakoulututkinnot, poikakaverit, asuntolainat yms. Anna elämän viedä, ne tulee kun on tullakseen.

    Tylsää taas kirjoittaa, että Kylmäkoskella ei vaan tapahtu mitään. Suurin uutinen ja huono sellanen varmaan on se, että Asemaburger kirkonkylästä muuttaa Toijalaan.

    Mutta toi sun tosiTV -esiintyminen! Olis hianoo nähdä, mahdetaanko ko sarjaa esittää Suomessa ollenkaan? Omaksu nyt kaikki hyvät koulutuskikat, niin voit sit soveltaa niitä Ronjaan!

    Toivottavasti keskiviikkosi ja loppuviikkosi on sujunut kivemmissa merkeissä!!

    Halituksin Seija

    VastaaPoista
  3. Tarja: Onhan se totta, että jostain ne kaupunkilegendat saa aina alkunsa.. Mutta hyvä kuulla että sä ainakin ehdit nauttia lomasta täysin rinnoin. Koita nyt kuitenkin muistaa että suvussa on sydänvaivaa, ettet ihan kuluta ittees loppuun.. :D Ja hauskaa norjan reissua, siellähän se isäkin kävi pyörähtämässä.

    Seija: Pelkästään se että tuet sanoin ja tiedät mitä mä käyn läpi, on mulle jo iso lohdutus! Tosiaan täällä pitelen peukkuja että löytyis sellanen kiva kaveri. En mä mitään sielunsisarta kaipaa, niitähän löytyy sit suomesta, mutta olis edes joku joka hiukan ymmärtäis mitä mä puheillani tarkotan.. Täällä on niin huikee määrä ihmisiä että luulis joukosta joku löytyvän kakellekkin!

    JA LETKUT EHDOTTOMASTI UMPISOLMUUN.. hullu tää suuri maailma :D

    Yleensä kyllä yritän antaa elämän viedä ja olla liikaa stressamatta sitä, ettei mulla ole sellaista päämäärää vielä valittuna minkä eteen pyrkisin tekemään kaiken mahdollisen. Mutta jotenkin aina synttärin lähestyessä olen muutaman viikon ihan alamaissa, enkä pysty ajattelemaan muuta, kuin sitä kuinka vanha olen. :D sitten se taas helpottaa kohta..

    Ja niin se akaa vaan ottaa siellä kylmiksellä vallan, ennen kuin edes kuntaliitos ehtii tapahtua.. voihan vittu!

    HALEJA!

    VastaaPoista