Viikonloput on siitä tyhmiä, että tulee extra-aikaa ajatuksille. Viikolla tulee oltua sen verran kiireinen tai väsynyt ettei ole aikaa miettiä sitä kuinka kova ikävä kotiin onkaan.
Amerikkaan lähteminen ja ulkomailla asuminen oli mulle kaksi unelmaa, jotka halusin täyttää jossain vaiheessa elämääni. Kotisuomessa on helppo koviksena ajatella että ulkomailla asuminen olisi mulle ihan helppo homma. Olenhan mä muutenkin sellainen tuuliviiri, aina menossa tai tulossa, niinkuin iskä sanoo. New Yorkista sain pinttymän melkein kaksi vuotta sitten, kun aloin säästämään rahaa matkaa varten. Ensin oli vaan mielessä lähteä reissaamaan pariks kuukaudeks valmistumisen jälkeen. Mutta toki pitää maksimoida hyöty, eikä voi vaan "lomailla". Laiskottelu ei useinkaan kuulu tapoihini, jos haistan rahan. :D Toinen, isompi syy minkä takia aloin unelmoimaan ulkomaista oli ja on äiti. Äiti rakasti eri kieliä ja kulttuureita. Todella elävästi jäi mieleen yksi viimeisimmistä kerroista TAYSissa, kun äiti sanoi, että lähde ulkomaille, jos siihen vielä löytyy mahdollisuus. Äiti itse oli ollut jonkinlaisena matkaoppaana saksassa, jos oikein muistan. Ja aina ollaan perheenä reissattu pitkin eurooppaa. Ne oli hienoja aikoja.
Mutta nyt.. Koti-ikävä on ihan hirveä. Sydämen tilalla on vaan ammottava aukko ja se on kipeä ihan joka päivä. Ikävöin isää ja Annaa ja mietin miten ne pärjää. Pelkään, että jotain tapahtuu. Kotona on helppo kuvitella, että mulla on kontrolli ihan kaikkeen. Että jos jotain tapahtuu, pystyn tekemään asialle jotain. Langat on käsissä. Mutta kun on Atlantin verran välimatkaa. Mulla ei ole niin pitkää lankaa. :(
Ikävä lamaannuttaa siinä määrin, ettei mua juurikaan tällä hetkellä kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin. Ajattelen vaan niitä "vanhoja" siellä kotona. Hieno asenne siis kaiken kaikkiaan, jos yhtenä tavoitteena on voittaa ujous ja olla sosiaalisempi. Tällä hetkellä olen vaan sosiaalinen Facebookissa Suomen kavereiden kanssa. Hianoo. Tänäänkin (perjantaina) olisi pippalot, mutta ei mua vois vähempää kiinnostaa lähteä oman huoneen turvasta yhtään mihinkään. Liian iso ja paha maailma.
Noin. Nyt on kyyneleet loppu tältä päivältä. Tarvisin nyt niitä kannustuksen sanoja sieltä päästä. :) Ja älkää huolestuko, kaikki on ihan hyvin, töissä on kivaa, yliopistolla on kivaa, mitään pahaa ei ole sattunut, mutta mulla on vaan niin kova ikävä!
Rutistuksin
Katri
Voi Kauko :( Ikävä on varmasti aina mielessä, mutta odotahan kun vähän aikaa kuluu ja pääset enemmän tutuksi New Yorkin kanssa, niin ihan varmasti ikäväkin helpottaa eikä tuu enää ihan joka hetki kaivattua kotiin Suomeen kun saat elämän rullaamaan siellä ja tutustut vielä lisää uusiin mahtaviin tyyppeihin! Kaikki pärjää Suomessa aivan varmasti ihan hyvin tai jos jotain tapahtuisi niin varmasti sä olisit ensimmäinen joka siitä saisi tietää! Kunhan nyt vaan pidät itse itsestäsi huolta siellä toisella puolen valtamerta. Ja sitä paitsi aika kuluu tosi nopeesti ja pian on joulu ja ootkin jo Suomessa käymässä. Ja sit mennään rotskuun perinteisiin tanssiaisiin :D (Can't wait! :D).
VastaaPoistaVähän saa masistella aina välillä, mutta älä anna sen pilata sun oloa siellä. Sulla on nyt sellainen mahdollisuus tutustua uuteen kulttuuriin, uusiin ihmisiin, luoda uusia kontakteja, että ne kannattaa hyödyntää. Nyt vaan rohkeesti ulos ja sosialisoimaan uusien ihmisten kanssa. NYT. HETI. Ja tää oli käsky! NI.
Oot paras! <3 (ja mun pitää lähtee homehtuun johonkin kassalla, yhyyy :()
Elsa
kiitti elsa mussu! tätä mää just tarttinkin! <3
VastaaPoistaja arvaa vaan onko urjalan tapanintanssiaiset ollut jo muutamaan kertaan mielessä! ;D
Hauskaa työpäivää, on ikävä!