4th of July

Sunnuntaipäivä meni "rattoisasti" Manhattanin West Sidella. Matkaan lähdettiin ennen kolmea ja ilotulitusten oli määrä alkaa klo 21, mutta odotettavissa oli Suomen väkiluvun verran muita bilettäjiä, joten ajoissa oli mentävä.

Alla Bryant Park, alle viiden minuutin kävelymatkan päässä Grand Central Terminalilta. Hämmentävä pieni läiskä puita pilvenpiirtäjien keskellä. "Luontoa" niinkuin paikalliset sanovat.

Neljän aikaan kadut alkoivat muistuttaa aavekaupunkia, kun osa Manhattanin West Sidesta suljettiin liikenteeltä, eikä väkeä ollut liikkeellä vielä miljoonia.

NYPD:n (New York Police Department) menopelejä Manhattanin kovimmille kytille... :D Paluumatkalla teki mieli kaataa muutama tollanen koppero, ihan vaan vittuilessaan.

Setä-Samuli ja hyvin hikinen ja palanut suomalaisturisti. Tässä vaiheessa vielä odotukset ja lippu korkealla! Mun tarvis opetella käyttämään hattua ja aurinkolaseja, tekis elämästä täällä huomattavasti helpompaa. Mutta minkäs teet. Kun näyttää vammaselta, niin näyttää vammaselta.

Sitten nopea leikkaus päivästä iltaan. Me löydettiin kavereiden kanssa hyvä varjoisa paikka, koska tultiin niin hyvissä ajoin.. Vaan kuinkas kävikään Kakelle..?

Juttuhan meni niin, että vessan ja ruokakioskijonon ajaksi jätin tavarani ja kaverini. Olin juonut vettä ahkerasti koko päivän ja kioskin jonossa meni maksimissaan 20 minuuttia. Kun tuli minun vuoroni tilata, onnistuin pyytämään mehun, jonka jälkeen pyörryin. Kuumuus oli ihan liikaa mulle. Korvissa alkoi suhisemaan ja silmissä pimeni. Seuraavassa hetkessä tajuan että mua nostetaan istuvilteen ja joku kiva täti jonosta ottaa asian hoitaakseen perheensä kanssa. Mulle tuodaan jääpaloja ja porukka viilentää mun ihoa niillä (kaikki toki ensin pyysi että saako muhun koskea. Täällä on kaikki tosi tarkkoja "koskemattomuudesta" ja aina pyytävät lupaa ennenkuin edes kättelevät!). Joku jonottaja osti mulle hodarin ja mehua, että saan verensokerit nousemaan. Ja kehtaavat väittää että nykkiläiset on välinpitämättömiä! Mä itkin liikutuksesta.

Viimein kun omat jalat kantoi (en tiedä kuinka kauan mulla meni selvitessä) lähdin takaisin tavaroiden ja kavereiden luokse. Vaan sielläpä odottikin NYPD ja niiden portit (ei ollut mitään sellaista lähtiessä). Menin siitä heti lähimmän poliisisedän juttusille ja nätisti selitin missä mun kaverit ja tavarat on ja että mikähän tää aita tässä on. Poliisi ei suostunut päästämään mua aitauksen toiselle puolelle. Sanoi vaan, että alueelle pääsee jos palvelee maata = on poliisi tms TAI jos kaverit tulevat mua hakemaan aidalta ja näin todistavat että olen aiemmin ollut alueella. Mullahan alkoi verenpaine näyttään punasta ihan välittömästi, ensin pitää pyörtyä ja sitten mua ei ymmärretä. Huusin sille poliisille, että eikö se ymmärrä, että mun tavarat on kavereiden luona. Ei mulla ollut mahdollisuutta saada yhteyttä muutakun telepatian avulla. Poliisi oli tyly ja sanoi ettei häntä kiinnosta turistien ongelmat. Sain niin hirveä raivarin että lähdin kiipeämään sen aidan ylitse, mistä ne poliisit ei tietysti tykänneet. Hyvä ettei aseesta tullut kun se ylivirkaintoinen äijä alkaa huutamaan mulle "PERÄÄNNY! BACK OFF MISS, BACK OFF!!" Kaksi poliisia nostaa mut takaisin väärälle puolelle ja alkaa kyselemään henkkareita ja sakkoa kirjoittamaan. Tässä vaiheessa oli onni onnettomuudessa ettei mulla ollut tavaroita mukana. Ei tullut sakkoa kun ei ollut henkilöllisyyttäkään..

Aidalla mun vieressä seisonut herrasmies siinä sitten pyysi mua rauhoittumaan, se oli seurannut tilannetta sivusta ja sanoi ettei mulla ole mitään hätää. Se oli niin mukava. Piti mulle seuraa ilotulitukseen asti ja sen jälkeen pyysi poliisilta luvan lähteä etsimään mun kavereita. Kun kavereita ei löytynyt, se saattoi mut junalle ja maksoi liput ja kaikki (lompakko yms jäi siis kavereiden leiriin). Pääsin siis turvallisesti kotiin, kiitos "välinpitämättömien" nykkiläisten. Seuraavalla kerralla mietin kyllä kaksi kertaa, luotanko täällä poliisiin vai en! Asiakaspalvelusta ei ainakaan tule pisteitä kyseiselle laitokselle. Muahan kohdeltiin kuin jotain terroristia!!

Onneksi kamera kuitenkin oli taskussa mukana, sain kuvattua ilotulituksen! Oli kyllä hieno ja odotuksen arvoinen. Kesti puoli tuntia ja aika mukava määrä rahaa sinne taivaalle pamauteltiin. Vaikka en päässytkään kaverien luokse, mulla oli siltikin erittäin hyvä paikka!

Mun kuvat näyttää vain kapean alan ilotulituksista, jotka jatkui Manhattanilta Brooklynin sillalle. Olivat valtaisat!

Tässä näkyy pari kanssajuhlijaa, kun lähdettiin kävelemään kohti Grand Centralia. Manhattan on kaunis yöaikaan. Kaikki ne valot ja pilvenpiirtäjät..

Olipahan siinä taas seikkailua tälle kuukaudelle, ei tällaista ihan heti uudestaan kiitos. Nyt lähden aloittamaan uutta viikkoa uimahallilla.

Hauskaa maanantaita kaikille! <3

Katri