Yläkerran remontti

Kaksi viikkoa sitten aloitettiin vihdoin tuon meidän yläkerran remppa. Eli entinen omistaja ei ollut tehnyt siellä mitään, eikä siellä ole sähköjäkään, joten aika nollista päästiin tekemään. Tosin ollaan vasta koko homman purkuvaiheessa.

Tässä on vierashuoneen puolelta ennen purkamista napattu kuva. Harmi kun en tajunnut ottaa myös meidän makkarista kuvaa!

Hauska yksityiskohta löytyi vanhan paneliseinän alta. Hauska siksi että nyt tällä samaisella työmaalla on melkein päivälleen 20 vuotta myöhemmin Lugot. Mäkin haluan jättää jonkun viestin jälkipolville! Kiva idea.

Tässä olisi näkymää meidän makkarin puolelta. Rakenteet saatiin tarkastettua ja kaikki näyttäisi olevan kunnossa.

Paneelin alta löytyi aika ihanan herkkä vanha tapetti. Onkohan alkuperästä tietoa? Mähän olisin ihan liekeissä jos saisin tällaisen kukkatapetin meille makkariin, mutta avioliitossa on vissiin kai toi toinenkin osapuoli joka saa ilmaista mielipiteensä. Ja se joka yökkäilee aina kukkakuoseja nähdessään. Eli täytyy löytää kompromissi mikä miellyttää molempia. Itse asiassa käytiin jo Seinäruusussa huokailemassa sellaisen lipputapetin perään, mutta taitaa materiaalisyystä jäädä ottamatta.

Yläkerran eteisessä näyttää näin komeelta! Toinen puoli (eka kuva) olisi tarkoitus sulkea seinällä vaatehuoneeksi meidän makkarin yhteyteen. Alemman kuvan tila pikku ikkunoineen saa jäädä sellaiseksi kuin on, että on vähän eteistilaakin.

Aika homma tässä on edelleenkin. Siivoamiseen on mennyt enemmän aikaa kun purkamiseen. Mikä yllätys. Pölyä on joka paikassa, ihan alakertaa myöten. Pääsiäisenä ajateltiin lyödä palju tulille ekaa kertaa ja kutsua kavereita käymään, että siihen mennessä pitäis kai näyttää imuria edes alakerralle.

Seuraavat työvaiheet olisi sitten (rojujen siivoamisen lisäksi) lattioiden hiominen ja sähkötyöt. Eli helppoo kuin heinänteko. Oonkohan mä yltiöpositiivinen jos haaveilen että meillä olis kesään mennessä makuuhuone? 

Shoppailukierroksen löydöt

Me käytiin tänään Kustaan (miehelle antamani lempinimi) kanssa vähän shoppailemassa vapaapäivän kunniaksi. Me ollaan kyhjötetty pimeässä olkkarissa nyt kolme kuukautta, ainoina valonlähteinä pellettitakka ja telkkari. Joten tähtäimessä oli siis lamppu, joka sitten yläkerran valmistuessa sopii ruokailuhuoneeseen, eli huoneeseen mitä tällä hetkellä käytetään olkkarina.

Kustaan kanssa shoppailu on aina vähän raskasta, koska meidän sisutusmaku ei varsinaisesti kohtaa, joten oletin että meillä menee varmaan taas koko päivä tapellessa Kodinykkösessä. Viimeksi siellä käydessä myyjä seisoi vieressä kuunnellen korvat punasena meidän väittelyä keittiön lampusta. Latinon kanssa eläminen ei aina ole ihan helppoa! :D

Tänään kävi niin hyvä lykky, ettei ostettukaan Askosta Manhattan -lamppua eikä löydetty Lielahden Kodin1:stä (suljettu), koska löydettiin ihan mieletön lamppu K-Raudasta! En siis ikinä olisi uskonut että rautakaupasta löytyis jotain sisustukseenkin liittyvää!

Meidän uusi lamppu on Wictoria Ostreliuksen Memo ja lamppuosastolle kävellessä molemmat bongattiin tämä samaan aikaan ja huudettiin että pakko saada. Siis miten mahtavaa, että toi lamppu on samalla liitutaulu ja sitten siihen saa vielä kiinni magneettejakin. Ja tietysti se, että lamppu näyttää ihan mehiläiseltä. <3 Rakkautta ensi silmäyksellä!

Toinen ostos mitä lähdettiin hakemaan, oli emännänjatke. Stepping stool. Mikälie porrastuoli. En tiedä siis virallista nimeä, itse tiedän vaan tuon emännänjatkeen. Tämäkin löydettiin K-Raudasta ja musta tuolin ehdoton plussapuoli on se, että siinä on myös selkänoja.

Näyttää vähän baarijakkaralta, joten se sopii meidän baaripöydälliseen keittiöön mainiosti!

Kolmas juttu, mitä oon jo pitkään metsästänyt, oli täydellinen avaimenperä. Yleensä niitä tulee ostettua reissuilta ja saatua oppilailta lahjaksi, mutta halusin kotiavaimille jonkun ihan spessun avaimenperän. Ja tässäpä se, tadaa: 

Sparrow Key Ring on merkiltään Qualy ja tämän ihanan aarteen löysin Tampereen Taito-shopista. Ja mikä tästä tekee niin spessun? No se lintu on rape whistle! :D Sanoin Kustaalle että tästä lähtien tervehdin sitä aina kotiin tullessa pillin vihellyksellä. Sillä meni hermo parissa minuutissa kun mun piti tietty heti testata sen ääntä.

Nyt sitten pitäisi lahjoa joku laittamaan meidän uuteen lamppuun sokeripalan sijasta se töpseli. Siskon mies ehkä..? Saku on täällä laittanu seinille ja kattoon kaiken muunkin, koska mä en uskalla ja mies sanoo ettei osaa. Hauska yksityiskohta meistä kahdesta: ei tiedetä talon laittamisesta hiukkaakaan ja ostettiin vanha remontoitava talo. Meillä on vielä hieno kevät edessä! :D