Tuskailua

Mulla on nyt angsti päällä, on ollut koko päivän. Aamupäiväisen säveltapailun tentin jälkeen mulla oli tarpeeksi aikaa käydä istumassa koulun koneella ja ajattelin että varaisin siinä samalla ajan sinne viisumihaastatteluun. No, toisin kävi! Ensinnäkin lomakkeet aukesivat vasta monen minuutin odottelun jälkeen (tunnetusti olen tosi kärsivällinen odottamaan) ja jokaiseen lomakkeeseen oli monen klikkauksen päässä olevia sääntöjä, mitkä piti lukea huolella (ei riittäis kärsivällisyys siihenkään). Kaikki toki englannin kielellä.

Kun lomake suostui vihdoin aukeamaan, tajusin ettei mulla ole passia mukana. Ja ensimmäiseksi tietysti kysyttiin passin numeroa. Tässä vaiheessa alkoi jo pulssi nousta. Seuraavat neljä kysymystä käsitteli jotain asiaa, mikä oli "issuance". Ajattelin että täytän ensin lomakkeen muut kohdat ja käyn nopeasti hakemassa kotoa passin niin saan asiat etenemään. Joten googlasin itseni sanakirjaan ja etsin suomennoksen sanalle "issuance" joka on muuten "emissio" tai "julkaiseminen". Hakemuksessa näiden "issuance" -sanan sisältävien kysymysten alla oli pudotusvalikko josta löytyi mm. kaikki maat. Seurasi suurta ihmetystä ja ohimossa alkoi tykyttää. Tosin tässä vaiheessa en vielä luovuttanut vaan googlasin myös sen sanan suomennoksen, koska en todellakaan tiedä mitä emissio tarkoittaa!

Lainauksissa Wikipediasta löydetty määritelmä:

"Emissio merkitsee seuraavia asioita:

• emissio eli säteily, hiukkasten tai energian siirtyminen säteilylähteestä ympäristöön tai kohteeseen, fysiikan käsite, esimerkiksi:
  • fotonien emissio, luminesenssin vaihe, jossa atomi viritystilansa purkautuessa säteilee fotoneita
  • terminen emissio, elektronien virtaus metalliselta tai metallioksidiselta pinnalta, kun lämpövärähtely voittaa elektroneja pinnalla pitävät sähköiset voimat

• emissio, arvopaperien, osakkeiden, obligaatioiden tai seteleiden liikkeeseenlasku, taloustieteellinen käsite."

SIIS MITÄ HITTOA! Tässä vaiheessa raivokohtaus pääsi valloilleen ja taisin hieman kiroilla ääneen koulun ATK-luokassa ja polkea jalkaa. Lähetin välittömästi viestin suurlähetystölle, tosin ihan asiallisen sellaisen. Enhän mä muuten saa sitä viisumia ikinä!

Kun pääsin kämpille, vuodatin muutaman kiukunkyyneleen ja sitten alkoi kunnon itsesäälissä kieriminen. "Yhyy, oon tyhmä!" "Yhyy, miten mä ikinä pärjään vuoden jenkeissä jos en saa edes yhtä viisumia täytettyä!" Nyt ei auta kun vaan odotella vastausviestiä ja angstailla kuinka ne pitää mua ihan idioottina. Kivat mulle. Mäyh.

Tästä se alkaa...

Olen jo muutaman vuoden ajan himoinnut päästä ulkomaille asumaan/opiskelemaan/työskentelemään ja vihdoin unelmani toteutuu. 9. kesäkuuta olisi lennot varattuna ja määränpäänä New York seuraavan vuoden ajan. Miksi New York? No ainakin se on tarpeeksi kaukana...

Matkavalmisteluja olen tehnyt aktiivisesti vasta viimeiset kaksi kuukautta. Keväällä on pitänyt kiirettä koulun ja valmistumisen kanssa, koska olen tällainen viimetippa ja kursseja on jäänyt ihan riittävä määrä viimeiselle vuodelle roikkumaan. En suosittele. Tulee vaan kiire ja hirvee ressi. No, joka tapauksessa sain asiat sen verran tänään etenemään, että kävin terveystarkastuksessa, jossa kuulin tarvitsevani vielä kansainvälisen rokotuskortin (muuten kunto erinomainen!). Lääkäritäti myös sanoi etten kovin hyviä geenejä ole perinyt, että kiitti vaan iskä ja äiti. :D

Tämän kevään aikana on muutamaan otteeseen tullut neulatyynyfiilis, kun tajusin vilkaista rokotusvaatimuksia ja rokotuskorttiani. Sen verran tuota piikkiä on tullut vältettyä että viimeisimmät rokotteet on pistetty muhun 80-luvun puolella. Semmosta. Älkääkä kysykö miten se on mahdollista. Itse lähinnä toivon että tuo rokotuskortti ei ole vaan ollut sen jälkeen ajan tasalla. Mutta nyt enää hepatiittirokotteiden 3. piikki ja MPR jäljellä ja olen valmis! Toivottavasti löytävät pian myös rokotteen koti-ikävään.

Vielä isoin asia on kuitenkin hoitamatta. Nimittäin viisumi. Pelkään. Pelkään ihan hulluna sitä koko hakuprosessia. Kamalan paljon papereita täytettävänä ja sitten pitäis vielä mennä suurlähetystölle Helsinkiin hikoilemaan. Minä en pidä Helsingistä. Enkä siitä miltä suurlähetystö kuulostaa. Enkä siitä että minua hiostetaan kaikenmaailman kysymyksillä. Olen vältellyt viisumihaastattelun ajanvarausta viimeiseen asti, mutta ensi viikolla mun on pakko mennä sinne jos reissuun haluan lähteä. Voi ahdistus!

Mutta mutta. Nyt täytyy siirtyä taas lomakkeidentäyttöön ja asioiden hoitamiseen noin muutenkin ennen kuin virastot menee kiinni. Hui, enää 23. päivää! Tässähän alkaa ihan jännittää!